Lauantaina tosiaan oli taas se odotettu tyttöjen ilta. Lauantaiaamu ja päivä vietettiin ihan normaaliin tapaan, mitä nyt siinä samalla toki valmistelin itseäni tulevaa iltaa varten. Tollasina spesiaalipäivinä on niin ihana aloittaa valmistelut jo aamusta, niin koko päivän säilyy sellanen kutkuttava jännityksen fiilis :)
Porukka tuli kerta rysäyksellä kello viideltä. Syötin siinä vielä Oliverin ja puoli seitsemän tienoilla pojat lähti koirien kera kohti mummulaa ja meidän illanvietto pääsi alkamaan. Tosiaan tehtiin niitä pirtelödrinkkejä ja ai että oli namia! Harmi vaan että blenderi otti ja hajosi kesken kaiken, mikä tarkoitti sitä että puolet aineksista valui pitkin pöytiä ja lattioita -,- nyt harmittaa niin maan pirusti, koska toi blenderi on mulla päivittäisessä käytössä, enkä nyt oikein tiedä miten pärjään ilman sitä :D. No siinä pitkin iltaa herkuteltiin ja juoruttiin ja tuli siinä sivu silmällä katseltua Tuksudokumenttiakin :D ysiltä suunnattiin Amarilloon, mihin meillä oli taas pöytä varattuna ja syöpöttelyn jälkeen siirryttiin Bepopin puolelle. Yhden aikaan alettiin kuitenkin tekemään jo lähtöä, mikä jäi vähän jälkikäteen harmittamaan, koska siinä vaiheessa vasta baari oli alkanut täyttymään tutuista joita olisi ollut kiva moikata. Se nyt kuitenkin oli jo siinä vaiheessa myöhästä koska kyyti oli jo soitettu ja takit päällä ulkona venailtiin. Nykyään kun ei pahemmin tuttuihin enää noin vaan törmää, ellei ne satu astumaan meidän ovesta sisään. No, ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Jännä miten tollasta biletysiltaa odottaa hirveesti silloin kun siihen on vielä viikko aikaa. Sitten aikaisempana iltana sitä rupee miettimään että mitä hittoa, en mä mihinkään baariin haluu mennä/bilettää/olla erossa Oliverista. Tulee se sellainen omantunnon kolkutus tonne takaraivoon joka soimaa siitä että otan omaa aikaa, vaikka sen olen oikeasti ansainnutkin, jokainen äiti ansaitsee. Onneksi sitä kestää vain sen yhden-kahden illan ajan ja illanviettoaamuna sitä on jo taas ihan yhtä innoissaan tulevasta illasta.
Tällä kertaa kaikki oli jotenkin todella paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla, ihan senkin takia, kun en juurikaan enää imetä ja näin ollen poitsun syöttöpuuhat ovat helpommin järjestettävissä. Viimeksihän Oliverilla oli mennyt yön aikana vatsa sekaisin pakastetusta äidinmaidosta. Tällä kertaa jotenkin luotin paljon varmemmin siihen että isä ja poika pärjäävät. Ei mulla ollut edes läheskään koko aikaa kännykkä esillä. Seuraava aamukin oli jotenkin rennompi kuin viimeksi, kun pystyin tällä kertaa nauttimaan siitä kiireettömyydestä sohvalla peiton alla, enkä vain koko ajan odottanut sitä että Tomppa ja Oliver tulisivat kotiin, vaikka jälleennäkeminen oli ihan yhtä ihanaa kuin mitä viimeksikin.
Ilta oli todella onnistunut jälleen kerran, vaikka hiukan lyhyeksi jäikin kun väsymys rupesi jo aikasin painamaan yhtä sun toista. Ei vaan näin vanhana (hah) enää jaksa sinne pilkkuun saakka :D. Kuvia illasta en ole vielä saanut, itse kun ei tullut illalla kuvailtua.
Sunnuntai olikin myös aika erikoispäivä, mä nimittäin makasin lähes koko päivän! Ja makaamisella siis tarkoitan lähinnä sitä etten tehnyt MITÄÄN ylimääräistä. En kuntoillut, pyykännyt, siivonnut, kunhan vaan olin, rentouduin ja leikin Oliverin kanssa. Teki muutes hyvää! Arki kun on muuten aika toiminnantäytteistä vaikka ei kotoa mihinkään poistuisikaan.
Tänään kuitenkin taas paluu arkeen. Tosin kuntoilun ja hiustenvärjäysurakan jälkeen suunnataan Epooseen yöksi, äiti kun on polvileikkauksen jäljiltä saikulla, niin pääsen pakottamaan sen katsomaan täykkäreitä mun kanssa :D. Kivaa vaihtelua että on päiväsaikaan jotain seuraa.
Tosiaan ajattelin nyt repäsitä ja heittää tänään sen värinpoiston päähän. Saas nähä saatteko siitä lähtien sitten kuvia tänne kaljusta naisesta :D toivottavasti ei sentään. Järkevintähän kai olisi alkaa pikkuhiljaa raidoilla vaalentamaan tätä tukkaa, mutta musta ei vain oo niin pitkäpiimäiseen urakkaan. Haluun kerralla näkyvää muutosta ja tiedän jo valmiiks että tuun vielä itkemään sen vuoksi mitä taatusti saan aikaan :D ei vaan voi mitään.
Mutta joo. Ois mulla varmaan ollut vielä vaikka mitä sanottavaa, mutta täytyy välillä mennä tekemään muitakin hommia :) Oliverin yöunista vielä sen verran että edelleen kirjaan itselleni ylös kaikki yöheräämiset, mutta en enää laita niitä tänne, laiskuus nimittäin iski. Poitsu kuitenkin edelleen heräilee sen noin neljä kertaa yössä. Toivottavasti kerrat rupeisi pikkuhiljaa vähenemään...
Mutta palaillaan asiaan taas kun kotiudutaan Epoosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti