Jos nyt saisin aikaiseksi jonkin sortin synnytystarinan :)
12.9 Loikoilin puolen päivän aikoihin sängyssä ja taisin siinä samalla jotain lueskella. Oltiin siis oltu porukoilla siinä jo pari viikkoa ihan sen takia että päiväsaikaan äiti pääsee heittämään mut tarvittaessa sairaalaan (edelleen siis sairaslomalla). Neuvolatäti oli mun myös raskaana olevalle ystävälle sanonut, että kyykkiminen auttaa vauvaa laskeutumaan, niimpä siis siinä loikoilun lomassa välillä nousin kyykkimään. Siinä maatessa sitten hulahti yhtäkkiä ihan kunnon satsi lapsivettä.
Soitin sitten samontein sairaalaan, jossa sanottiin että jos mitään ei ala tapahtumaan niin sairaalaan pitäisi lähteä vasta illalla. Kävelin siinä sitten puoli päivää taloa ympäri ja jatkoin kyykkimisharjoituksia, mutta supparit ei vaan alkaneet. Päivä meni hirveen hitaasti, kun ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään tekemiseen. Siskon ja äidin kanssa käytiin vähän heidän synnytyksiään läpi. Illalla kaheksan aikoihin sitten käytiin hakemassa sairaalakassi kotoa ja suunnattiin sairaalaan. Meidät ohjattiin lepohuoneeseen jossa olin käyrissä puolisen tuntia. Kätilö myös kokeili kohdunsuun, mutta ei siitä sen enempää mitään maininnut. Meidät käskettiin nukkua yön yli ja aamulla sitten katsottaisiin tilanne uudestaan.
En saanut nukuttua koko yönä kuin ehkä hikisesti pari tuntia vartin pätkissä. Sänky oli niin epämukava ja päässä alkoi pyöriä ajatukset että entä jos se ei ollutkaan lapsivettä. Olin kuullut nimittäin että veden menon jälkeen sitä alkaisi hiljalleen tihkua kokoajan ja että supistukset alkaisivat hyvin veden menon jälkeen mutta mullapa ei tapahtunut kumpaakaan.
13.9 Kävin kaheksan aikoihin aamupalalla edelleen ilman supistuksia. Yheksän aikoihin mut laitettiin uudelleen käyrille ja otettiin siinä yksi verikoekin. Kätilö tuli uudestaan kokeilemaan kohdunsuun ja alkoi puhumaan jo kotiinlähdöstä kun mitään ei ollut tapahtunut. Sanoi sitten menevänsä juttelemaan toisen kätilön kanssa että miten menetellään. Koko sairaalasta oli lapsiveden testitikut loppu niin eihän ne voinut tietää että mitä musta oli ulos tullut. No puolen tunnin päästä tuli sitten kaksi kätilöä uudestaan ronklailemaan ja olinkin auennut 3-4 cm ja vettä alkoi uudestaan tulemaan! Päästiinkin siitä sitten samontein synnytyshuoneeseen.
Kalvo raaputettiin kunnolla rikki, jonka jälkeen supistukset alkoi ja lähtivät pikkuhiljaa kovenemaan. Siinä jossain vaiheessa aloin naukkailemaan ilokaasua, joka oli aika järkkyä kamaa :D suppareihin ne ei auttanut muuten kuin että veivät ajatukset pois kun piti pitää huoli ettei imase sitä liikaa. Supparit oli kovia, mutta ei kestämättömiä. Seitsemän sentin kohalla sitten päätettiin laittaa epiduraali ihan sen takia, ettei käy niin ettei sitä enää kerkee myöhemmin laittaa. Se taas oli aivan ihana! supistukset ei tuntunut missään paitsi vähän kutitteli alavatsassa. Tomppa mulle sitten monitorilta katsoi milloin niitä supistuksia tuli. Kolmen aikoihin iltapäivällä sain luvan alkaa ponnistelemaan, eikä sekään vielä tuntunut missään.
Aikani siinä ponnisteltuani huomattiin, ettei pää liiku häpyluun takaa mihinkään, vaan hakkaa sitä päin. Pienen pulssi nousikin siinä melkein kahteen sataan ja paikalle kutsuttiin lääkäri, joka kielsi ponnistamisen ja halusi ottaa verikokeen pienen päästä. Sanoi vielä, että pitäisi antaa itsekseen laskeutua vähän alemmaksi ja että imukupista ei hyötyä tässä tilanteessa. Puhuivat keskenään myös siihen malliin että saattaisi mennä sektioon.. Vauvan pulssi tasaantui ja mut katetroitiin varmuuden vuoksi ettei rakko olisi esteenä ja kun lääkäri siitä häippäsi, niin kätilö antoi kuitenkin taas luvan alkaa ponnisteleen. Sain hivutettua pikkuhiljaa pientä alemmaksi, mutta sitten alkoi epiduraalin vaikutus heiketä ja siinä samalla myös omat voimat. Kun jäljellä olisi ollut enää pari senttiä ja vauvan pää jo vilkkui, niin voimat loppuivat totaallisesti ja paikalle kutsuttiin uudestaan lääkäri nytten sen imukupin kera (kyseessä eri lääkäri). Yksi ponnistus --> vauvan pää ulkona, imukuppi irrotettiin, toinen ponnistus ja kätilö irrotteli pikkusen olkapäät jotka olivat vähän jumissa. Napanuora jouduttiin katkaisemaan jo ennenkuin vauva oli syntynyt, koska se oli kiertynyt sekä kaulan, että kainalon ympäri. Mies saatiin kuitenkin pienen irrottelun jälkeen turvallisesti maailmaan. Tämän jälkeen Kätilö paineli vähän kohtua, niin saatiin myös istukka ulos (tuntui muuten tosi epämiellyttävältä).
Välilihan leikkausta ei tarvittu ollenkaan ja tikkejäkin tuli vain vaivaiset 4 kappaletta. Synnytyksen jälkeinen tärinä oli aika hurja juttu kun sitä tutinaa ei pystynyt ollenkaan hillitsemään. Pääsin kätilön avustuksella käymään pikaisessa suihkussa, mikä ei varmaan koskaan ennen ole tuntunut niin hyvältä. Vauva vietiin sillä aikaa tutkittavaksi, kun hengitys kuulosti vähän oudolta. Kaikki oli kuitenkin hyvin, keuhkoissa vain vähän lapsivettä.Kaiken kaikkiaan mulle jäi tosi hyvä fiilis koko hommasta, vaikka viimeinen tunti tuntuikin ihan loputtoman pitkältä ja oli jotenkin musertavaa kun voimat loppuivat keskenkaiken niin totaalisesti, mutta mulle tärkeintä on kuitenkin se, että pikkumiehellä oli kaikki hyvin.
Teksti on luultavasti aika sekavaa luettavaa ja jos jotain jäi epäselväksi niin kysellä saa niin paljon kun huvittaa. Tulen luultavasti vielä myöhemmin hiukan korjailemaan ja parantelemaan tekstiä, jotta saan siitä itseäni varten kattavan dokumentin.
