tämä tietää sotaa...

Mä tulen vetämään nyt oikein kunnon itkupotkuraivarit tänne teidän iloksi (tosin ilman sitä itkua, mua vaan lähinnä naurattaa kun oon niin pöyristynyt :D)

Tosiaan! Mähän olen siis aloittamassa hiusalan opiskelut ensi kuussa ja näin ollen Oliver menee sitten päiväkotiin. Tai...no....

Me oltiin hyvin tunnollisia ja otettiin jo hyvissä ajoin selvää, miten ja milloin päiväkotipaikkaa pitää hakea. Aloitettiin hakeminen maaliskuussa, tulostettiin päiväkotihakemus, täytettiin se ja Tomppa kiikutti sen omakätisesti kyseessä olevaan päiväkotiin. Me oltiin aluksi aika ihmeissämme sen suhteen, että oli niin monta vaihtoehtoa, mihin sen hakemuksen voi palauttaa! Voi lähettää suoraan päiväkotiin, voi viedä päivähoitotoimistolle, voi laittaa sähköpostilla... Miksi ihmeessä ne ei voisi vain kaikki mennä vaikka päivähoitotoimiston kautta niin olisi paljon yksinkertaisempaa, eikä tarvitsisi erikseen miettiä sitä järkevintä tapaa?

Noh...seuraavalla viikolla luettiin sitten lehdestä, että useampi päiväkoti Porvoossa (mukaanlukien tämä kyseinen päiväkoti johon oltiin hakemus laitettu sisään) onkin homeessa ja lapset evakoitu muihin päiväkoteihin! Ok...no eikun varmuuden vuoksi sitten kirjoittelemaan lisää hakemuksia muihin paikkoihin. Tällä kertaa ajateltiin mennä siitä kohtaa mistä aita on matalin, eli kirjoitettiin seuraava hakemus netissä. Meillä oli musteet loppu tulostimesta, joten uusi hakemus olisi joka tapauksessa täytynyt käydä tulostamassa jossain muualla, niin tämä tapa oli tällä kertaa helpompi. Lähetettiin hakemus sähköisesti päivähoitotoimistoon ja saatiinkin heti vastaus. Täsmennän tässä kohtaa, että vaikka me toimitettiin se ensimmäinen hakemus suoraan päiväkotiin, niin kukaan ei meille sieltä infonnut, että kyseinen päiväkoti on menossa remonttiin ja lapset sieltä siirretään ihan muihin tiloihin...olivat vaan ottaneet hakemuksen vastaan ja that`s it. Mielenkiintoista toimintaa. Tosiaan päivähoitotoimistolta saatiin heti vastaus, jossa sitten todettiin että uusi hakemus on nyt vastaanotettu ja että arkistosta löytyi tämä aikaisempikin hakemus...(siis löytyi ?? ok...oliko se siis ollut jo siinä vaiheessa kadoksissa vai mitä häh...). Hän sitten totesi saman asian, joka meillä olikin jo tiedossa, että kyseinen päiväkoti on poissa pelistä, eikä sinne voi hakea. Myöskin tämä uudella hakemuksella hakemamme paikka on homeessa...tässä vaiheessa mä jo purskahdin nauruun että ei helvetti oo mahollista :D   No onneksi meillä oli tässä toisessa hakemuksessa vielä se vihoviimeinen vaihtoehto, johon ei edes Oliveria oikeesti haluttaisi laittaa, mutta ajateltiin että pakko kai se on varmuuden vuoksi siihen laittaa. Sinne hän nyt oli sitten kuulemma jonossa...huh! Sentään johonkin....

Jäätiin sitten hyvillä mielin jännäilemään tulevaa. Mulla pyöri siinä vaiheessa lähinnä omat soveltuvuuskokeeni mielessä ja muutenkin jatkettiin elämää ihan muina miehinä ja naisina.

Kesäkuun alussa bongasin siskoni pöydältä (ei, sisko en tonkinut tavaroitasi, kävelin siitä vain ohi :D oikeesti!) kirjeen, jossa vahvistettiin hoitopaikan saaminen. Ensimmäinen ajatus oli, että "ai! Nytko ne jo tulee", enkä sitä sen kummemmin jäänyt sitten miettimään. Miehen äitipuoli on myöskin päiväkodinjohtaja, joten hänen kanssaan juteltiin asiasta ja hän sanoi että vahvistukset lähetetään jo hyvissä ajoin kesän alussa ja että hän oli ollut jossain kokouksessa katsovinaan että Oliver on jo hyväksytty sisään. Vaikka hän sanoikin vaan, että "oli katsovinaan", niin silti se tieto helpotti hiukan. Olin jo siinä vaiheessa kerinnyt jännäilemään, että irtooko se hoitopaikka kumminkaan tuosta meidän hakemastamme paikasta. Jatkettiin siis hyvillä mielin kesän viettoa.

Kesäkuun lopulla alettiin sitten ihmettelemään, kun sitä hyväksymislappua ei vain kuulunut. Ensikertalaisia kun ollaan, niin ei oikein tiedetty, miten pitäs reagoida. Onko normaalia, että vastauksen tuleminen viivästyy? Pitäisikö ruveta soittelemaan johonkin? Minne pitää soittaa? Tuleeko sieltä jossain vaiheessa jotain väliaikatietoja? Tomppa sitten soitteli taas äitipuolelleen neuvojen toivossa ja sitä kautta saatiin tietää päivystävän päiväkodin johtaja, jolle nyt pitäisi sitten soittaa.

Totuus olikin sitten hiukka erilainen kun mihin oltiin varauduttu.. Oliverin päivähoitopaikka oli jäänyt kokonaan käsittelemättä! Päivystävän päiväkodin johtaja kyllä löysi hakemuksen, mutta sitä ei oltu missään vaiheessa vahvistettu. Tää kyseinen rouva oli itsekin ihan hämillään tapahtuneesta ja käski meitä laittamaan kyseisen päiväkodin johtajalle sähköpostia ja lupasi itse vielä laittaa tekstaria tälle, jotta katsoisi heti sähköpostinsa.

Tästä on nyt kulunut viikko, eikä olla vieläkään saatu vastausta sähköpostiin. Näyttää siis siltä että tämä kyseessä olevan päiväkodin (johon oltiin siis haettu) johtaja lomailee tyystin tietämättä aiheuttamastaan sotkusta. Tänään soittelin uudestaan tähän päivystävään puljuun ja tällä kertaa siellä olikin varajohtaja langan toisessa päässä, joka ei tietenkään ollut sanallakaan kuullut meidän tilanteesta. Ainoa neuvo mikä häneltä saatiin, oli odottaa kuun loppuun kunnes tämä johtaja palaa lomiltaan takaisin ja ruveta siinä vaiheessa soittelemaan...niin ja muistihan hän myös mainita että t'ss' vaiheessa kaikki päiväkodit on jo tupaten täynnä.

Jaa että hajoaako pää? No hajoaa! Mua oikeesti vaan naurattaa tää pelleily, tää on jotain niin pöyristyttävää :D mun pitäs alottaa koulu 7.päivä ens kuuta ja siinä vaiheessa Oliverin pitäs olla jo tottunut päiväkotielämään. Tässä vaiheessa sitä paikkaa ei vielä edes ole!

Jos tätä tekstiä lukee joku henkilö, joka harkitsee Porvooseen muuttoa, niin tässä tulee neuvo: ÄLÄ HELVETISSÄ!

pari chickenpockettia

Perjantaina meidän ihana ystävämme saapui meille yökyläreissulle Helsingistä. Viimeksi ollaan tämän kaverin kanssa treffattu päälle vuosi sitten, joten tätä päivää oli todellakin odotettu :D se on jännä, miten noinkin pieni välimatka tuntuu ajan mittaan paisuvan kovin isoksi ja kynnys lähteä toista tapaamaan koko ajan kasvaa.. No joka tapauksessa oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja toivottavasti tässä kesän aikana keritään vielä muutamaan kertaan treffailemaan :)

Meidän oli tarkoitus nähdä Porvoon keskustassa puolilta päivin. Oliver oli nukkunut kaksi edellistä yötä tosi levottomasti ja perjantaiaamunakin noustiin jo ennen kuutta. Mun oli siis pakko laittaa hänet vielä aamusta uudestaan unille, koska päikkäriaikana oli tarkoitus olla siellä kaupungilla. No jätkähän torkahti sitten oikein kunnolla ja kun kello alkoi uhkaavasti lähestyä kahtatoista, niin rupesin jo vähän kolistelemaan siinä ympärillä ettei kovin pahasti myöhästyttäisi sovitusta ajasta :D Puoli kaksitoista hän sitten lopulta heräsi  --> potalle --> vaatteet niskaan ja eikun menoksi! Puolet matkasta mä hölkkäsin ja puolet taas kävelin. Olisin kepeästi jaksanut juosta koko matkan :D en edes muistanut että hölkkääminen on noin kivaa, kun viime lenkistä on jo tovi. Ei vaan viitsinyt kauheasti hikoilla, kun ihmisten ilmoille oltiin menossa.

Päästiin sitten lopulta kaupunkiin ja siinä sitten rupesin soittelemaan kaverin perään, niinkuin oltiin sovittu. No, mun puhelin sitten rupesikin temppuilemaan...mä siis kuulin kyllä kaverin äänen, mutta hän ei kuullut mua :D vähän jo rupesi mietityttämään että mitäs nytten, kun ei tosiaan oltu sovittu mitään tapaamispaikkaa ja kaveri ei Porvoota ollenkaan tunne...no tekstarit meni onneksi läpi ja lopulta sitten löydettiin toisemme. Ja eikun syömään!

Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja ilma oli muutenkin mitä mahtavin. Päädyttiin siis murkinoimaan jokirannan Amarillon terassille. Olin jo kotona (tapani mukaan) tutkaillut listaa ja todennut lastenlistan varsin kattavaksi. Tilasin siis Oliverillekin oman annoksen :) Hyvin näytti maistuvan, vaikka olihan toi annos aika suuri tuon ikäiselle...mulle taas chickenpocket mikä ei koskaan petä :D

 Sillä oli lähes koko ajan sama ranskalainen kädessä, mitä se sitten dippaili ja imeskeli :D mozzarellatikkuakin vähän maisteltiin, mutta venyvä koostumus ei oikein miellyttänyt.

Kun ruoka oli syöty ja jäätiin odottelemaan laskua, niin käväistiin Oliverin kanssa vaipanvaihdossa naistenvessassa. Siinä kun vaippaa vaihdoin, niin Oliver sitten kerkesi nykäisemään käsihanan auki -,- mä siinä sitten hätäpäissäni ihmettelin että miten mä tän hanan nyt kiinni saan :D etsin siis jostain syystä sellaista kosketukseen reagoivaa painiketta? :D Ihan kun niitä tollaisissa vessakopeissa muka olisi :`DD mulla oli kaikenlisäksi aurinkolasit silmillä etten edes nähnyt kunnolla ja nekin tajusin riisua vasta ihan viime tingassa. No lopulta se hana sitten löyty siitä vierestä, eikä paljoa naurattanut kun rupes katteleen ympärilleen sitä lainehtivaa lattiaa....huumorihan tosin multa loppui jo siinä vaiheessa kun paniikissa pitelin vettä suihkivaa käsisuihkua kädessä ja mietin että mihin mä sillä oikein tähtäisin :D ei sitten tullut mieleen vaikka tähdätä vessanpönttöön `-,- no tulipahan puhdas vessa....tarjoilijatätiä vaan nauratti kun nolona pyytelin pyyhettä jotta pääsisin kuivaamaan meidän aiheuttaman kaaoksen...

Kun laskusta ja vessakatastrofista oli selvitty, niin suunnattiin takaisin keskustaan hakemaan jälkkärijädet. Siitä sitten muutaman vaatekaupan kautta ruokakauppaan, josta Tomppa meidät sitten kävi lopulta noukkimassa. Kaupassa tajuttiin kaverin kanssa vähän tsekkailla toisiamme tarkemmin ja tajuttiin että oltiin kummatkin aika huolella kärtsätty siinä syöminkien yhteydessä :D Oliverille olin toki lisäillyt rasvaa tasasesti pitkin päivää, mutta oma iho oli jäänyt (taas) huomiotta.

Käytiin nopeasti meillä noukkimassa valmiiksi pakatut rantakamat sekä koirat ja Oliver söi pikaisesti, minkä jälkeen lähdettiin huristamaan kohti meidän vakkariuimapaikkaa. Tässä lyhyemmänkin ajomatkan päässä on ihan mukavia uimapaikkoja, mutta me tykätään ajella tonne vähän syrjemmälle, koska silloin voidaan ottaa koirat mukaan ja muutenkin on mukavampi olla vähän rauhallisemmassa paikassa.

Rannalla tuuli sen verran, ettei kovin pitkään siellä viihdytty, mutta kerittiin siinä pikkasen kahlailla ja tehdä hiekkakakkuja ennen kotiinlähtöä :) brunaakaan ei oikein viitsinyt enää ottaa, kun nahka oli jo valmiiksi ihan kärtsännyt :D

Ja nyt kuvat loppui tähän :D Ilta meillä jatkui rauhallisesti höpistessä kaikesta mahdollisesta parin viinilasin, lettujen ja jäätelön kera. Nukkumaankin mentiin jo suht aikaisin. Päivä oli kaikinpuolin ihana ja tiukkaa teki päästää ihana kaveri lauantaina lähtemään :( olisin samontein voinut pitää hänet koko viikonlopun yli ja vähän pidempäänkin jopa :D no eiköhän me tässä vielä treffailla kesän aikana :)

Maanantaina tänne saapui mun toinen rakas ystäväni perheineen ja taas päästiin chickenpocketin kimppuun :D minkäs sille mahtaa kun on niin hyvää. Tällä kertaa Oliverille upposi enemmänkin kuin vain muutama ranskis. Se oikein haarukalla keihästi sitä ruokaa ja laittoi suuhun :D iso mies. Jälkkäriks vedettiin vielä litra mansikoita kahteen pekkaan. Mä en edes halua tietää missä mitoissa olen kun tästä kesästä selvitään :D vaikka kyllähän sitä laardia kerkiää sitten sulattelemaan jos sitä tuppaa kertymään. Kesällä ei mietitä! Kesällä nautitaan! Käytiin kiertelemässä vielä parit kaupat ennen kuin ystäväperheen piti lähteä kotiin päin :) Tästäkin reissusta olis muutama ihana otos löytynyt, mutta mun kännykkä on näköjään siinä pisteessä, ettei siitä saa enää kuvia siirrettyä koneelle...saa nähdä täytyykö tässä lähteä vielä kännykkäostoksille ennen viikonloppua..

Ei mulla muuta tällä kertaa :) piti vain tulla vähän jakamaan tätä mahtavaa fiilistä, mikä ihanien ystävien seurasta koituu. Lisää näitä päiviä!