tämä tietää sotaa...

Mä tulen vetämään nyt oikein kunnon itkupotkuraivarit tänne teidän iloksi (tosin ilman sitä itkua, mua vaan lähinnä naurattaa kun oon niin pöyristynyt :D)

Tosiaan! Mähän olen siis aloittamassa hiusalan opiskelut ensi kuussa ja näin ollen Oliver menee sitten päiväkotiin. Tai...no....

Me oltiin hyvin tunnollisia ja otettiin jo hyvissä ajoin selvää, miten ja milloin päiväkotipaikkaa pitää hakea. Aloitettiin hakeminen maaliskuussa, tulostettiin päiväkotihakemus, täytettiin se ja Tomppa kiikutti sen omakätisesti kyseessä olevaan päiväkotiin. Me oltiin aluksi aika ihmeissämme sen suhteen, että oli niin monta vaihtoehtoa, mihin sen hakemuksen voi palauttaa! Voi lähettää suoraan päiväkotiin, voi viedä päivähoitotoimistolle, voi laittaa sähköpostilla... Miksi ihmeessä ne ei voisi vain kaikki mennä vaikka päivähoitotoimiston kautta niin olisi paljon yksinkertaisempaa, eikä tarvitsisi erikseen miettiä sitä järkevintä tapaa?

Noh...seuraavalla viikolla luettiin sitten lehdestä, että useampi päiväkoti Porvoossa (mukaanlukien tämä kyseinen päiväkoti johon oltiin hakemus laitettu sisään) onkin homeessa ja lapset evakoitu muihin päiväkoteihin! Ok...no eikun varmuuden vuoksi sitten kirjoittelemaan lisää hakemuksia muihin paikkoihin. Tällä kertaa ajateltiin mennä siitä kohtaa mistä aita on matalin, eli kirjoitettiin seuraava hakemus netissä. Meillä oli musteet loppu tulostimesta, joten uusi hakemus olisi joka tapauksessa täytynyt käydä tulostamassa jossain muualla, niin tämä tapa oli tällä kertaa helpompi. Lähetettiin hakemus sähköisesti päivähoitotoimistoon ja saatiinkin heti vastaus. Täsmennän tässä kohtaa, että vaikka me toimitettiin se ensimmäinen hakemus suoraan päiväkotiin, niin kukaan ei meille sieltä infonnut, että kyseinen päiväkoti on menossa remonttiin ja lapset sieltä siirretään ihan muihin tiloihin...olivat vaan ottaneet hakemuksen vastaan ja that`s it. Mielenkiintoista toimintaa. Tosiaan päivähoitotoimistolta saatiin heti vastaus, jossa sitten todettiin että uusi hakemus on nyt vastaanotettu ja että arkistosta löytyi tämä aikaisempikin hakemus...(siis löytyi ?? ok...oliko se siis ollut jo siinä vaiheessa kadoksissa vai mitä häh...). Hän sitten totesi saman asian, joka meillä olikin jo tiedossa, että kyseinen päiväkoti on poissa pelistä, eikä sinne voi hakea. Myöskin tämä uudella hakemuksella hakemamme paikka on homeessa...tässä vaiheessa mä jo purskahdin nauruun että ei helvetti oo mahollista :D   No onneksi meillä oli tässä toisessa hakemuksessa vielä se vihoviimeinen vaihtoehto, johon ei edes Oliveria oikeesti haluttaisi laittaa, mutta ajateltiin että pakko kai se on varmuuden vuoksi siihen laittaa. Sinne hän nyt oli sitten kuulemma jonossa...huh! Sentään johonkin....

Jäätiin sitten hyvillä mielin jännäilemään tulevaa. Mulla pyöri siinä vaiheessa lähinnä omat soveltuvuuskokeeni mielessä ja muutenkin jatkettiin elämää ihan muina miehinä ja naisina.

Kesäkuun alussa bongasin siskoni pöydältä (ei, sisko en tonkinut tavaroitasi, kävelin siitä vain ohi :D oikeesti!) kirjeen, jossa vahvistettiin hoitopaikan saaminen. Ensimmäinen ajatus oli, että "ai! Nytko ne jo tulee", enkä sitä sen kummemmin jäänyt sitten miettimään. Miehen äitipuoli on myöskin päiväkodinjohtaja, joten hänen kanssaan juteltiin asiasta ja hän sanoi että vahvistukset lähetetään jo hyvissä ajoin kesän alussa ja että hän oli ollut jossain kokouksessa katsovinaan että Oliver on jo hyväksytty sisään. Vaikka hän sanoikin vaan, että "oli katsovinaan", niin silti se tieto helpotti hiukan. Olin jo siinä vaiheessa kerinnyt jännäilemään, että irtooko se hoitopaikka kumminkaan tuosta meidän hakemastamme paikasta. Jatkettiin siis hyvillä mielin kesän viettoa.

Kesäkuun lopulla alettiin sitten ihmettelemään, kun sitä hyväksymislappua ei vain kuulunut. Ensikertalaisia kun ollaan, niin ei oikein tiedetty, miten pitäs reagoida. Onko normaalia, että vastauksen tuleminen viivästyy? Pitäisikö ruveta soittelemaan johonkin? Minne pitää soittaa? Tuleeko sieltä jossain vaiheessa jotain väliaikatietoja? Tomppa sitten soitteli taas äitipuolelleen neuvojen toivossa ja sitä kautta saatiin tietää päivystävän päiväkodin johtaja, jolle nyt pitäisi sitten soittaa.

Totuus olikin sitten hiukka erilainen kun mihin oltiin varauduttu.. Oliverin päivähoitopaikka oli jäänyt kokonaan käsittelemättä! Päivystävän päiväkodin johtaja kyllä löysi hakemuksen, mutta sitä ei oltu missään vaiheessa vahvistettu. Tää kyseinen rouva oli itsekin ihan hämillään tapahtuneesta ja käski meitä laittamaan kyseisen päiväkodin johtajalle sähköpostia ja lupasi itse vielä laittaa tekstaria tälle, jotta katsoisi heti sähköpostinsa.

Tästä on nyt kulunut viikko, eikä olla vieläkään saatu vastausta sähköpostiin. Näyttää siis siltä että tämä kyseessä olevan päiväkodin (johon oltiin siis haettu) johtaja lomailee tyystin tietämättä aiheuttamastaan sotkusta. Tänään soittelin uudestaan tähän päivystävään puljuun ja tällä kertaa siellä olikin varajohtaja langan toisessa päässä, joka ei tietenkään ollut sanallakaan kuullut meidän tilanteesta. Ainoa neuvo mikä häneltä saatiin, oli odottaa kuun loppuun kunnes tämä johtaja palaa lomiltaan takaisin ja ruveta siinä vaiheessa soittelemaan...niin ja muistihan hän myös mainita että t'ss' vaiheessa kaikki päiväkodit on jo tupaten täynnä.

Jaa että hajoaako pää? No hajoaa! Mua oikeesti vaan naurattaa tää pelleily, tää on jotain niin pöyristyttävää :D mun pitäs alottaa koulu 7.päivä ens kuuta ja siinä vaiheessa Oliverin pitäs olla jo tottunut päiväkotielämään. Tässä vaiheessa sitä paikkaa ei vielä edes ole!

Jos tätä tekstiä lukee joku henkilö, joka harkitsee Porvooseen muuttoa, niin tässä tulee neuvo: ÄLÄ HELVETISSÄ!