Rentoiluhetkiä

Liikkumattomuus ja kuntoilutauko josta jo aikaisemmin täällä mainitsin, on vaikuttanut itseasiassa aika moniin eri elämänosiin. Paitsi että kroppa tuntuu löysältä ja veltolta, muutoksia on tapahtunut myös mielialoissa. Olen nimittäin huomannut olevani  ehkä hiukan väsyneempi nykyään. Se kuulostaa hassulta, koska luulisi asian olevan nimen omaan niin, että koska nykyään ei tee mitään kovin rankkoja fyysisiä suorituksia, niin energiaa riittäisi muihin askareisiin. Eihän se ihan näin kuitenkaan mene. Mä sain ihan valtavasti energiaa juurikin siitä urheilemisesta. Kun kroppa oli hyvässä kunnossa, mielikin pysyi virkeänä. Kun kuntoilusuoritus oli onnellisesti ohitse, niin olo oli mitä mahtavin. Jos taas treeni ei kulkenut toivotulla tavalla tai jäi kesken, se saattoi vaikuttaa yleiseen vireyteen koko päivän ajan ja jäi harmittamaan koko päiväksi.

 Täytyy kuitenkin myöntää, että liikunnan tuomat tulokset vain kasvattivat paineita näyttää aina vaan entistä paremmalta. Mä olen siis tavallaan myös hyvin iloinen, että liikuntapakolle tuli pakollinen katkos. Nyt kun pakkomielle urheiluun on selätetty, niin on aikaa keskittyä paljon tärkeämpiin asioihin ja nauttia elämän pienistä iloista. Liikunta tottakai joissakin määrin kuuluu mun elämään, mutta nyt se on laitettu oikealle paikalleen mun elämän aikataulussa :) Lihaskuntoa harjoitan pienissä määrin aina tilaisuuden tullen ja ennen kaikkea silloin kun huvittaa. Kuntoilusta siis puuttuu nykyään se pakontunne ja pakkosuorittaminen. Jos painojen nostelu ei kiinnosta, en tee sitä. Mä olen oppinut olemaan myös paljon suvaitsevaisempi omaa kroppaani kohtaan, enkä enää vaadi itseltäni liikoja. Tämän ajattelutavan löydettyäni olen alkanut uudestaan nauttia liikunnasta.

Mä olen siis huomannut muuttuneeni laiskemmaksi, mikä sinänsä ei ole paha juttu, koska olen luonteeltani aikamoinen suorittaja. Nykyään on paljon vaikeampi saada pylly irti sohvasta ja ruveta tekemään sitä, mitä sillä hetkellä oikeasti pitäisi. Nyt on löytynyt taas se olemisen ilo ja mikä parasta! Nyt on aikaa lukea! Mä sain ihan hirvittävän kasan Kaksplus-lehtiä vara-anopilta ja olenkin koittanut kahlata niitä läpi aina tilaisuuden tullen. Tosin senkin "urakan" ajattelen lähinnä opiskeluna, toiminhan hoitotätinä kuitenkin ;)

Tähän tuskin on paluuta ainakaan hetkeen...

Muuttuneesta ruokavaliosta kirjoittelen oman postauksen