Klo. 8-9 Joel saapuu hoitoon
klo: 9-10.15 Leikkiä ja touhuilua. Mä katson samalla eilisen BB-ekstran ja BB:n.
Klo: 10.30 Pojat syö lounaan
Klo: 11-13 Päiväuniaika, jonka aikana syön oman lounaan.
Klo: 13.30 välipala.-aika
Klo: 14.00 leikkiä ja mahdollisesti ulkoilua
Klo: 16 kaupassa käynti jos kauppapäivä
klo: 18 kävelylle koirien kanssa jos on hyvä sää
Klo: 19.30 Iltatoimet, kylpy jos kylpypäivä
Klo: 20 vellin ja iltasadun kautta unille
Siinä siis karkeasti Oliverin nykyinen päivärytmi. Joelin hakemisaikaa en tuohon kirjoittanut, mutta se nyt vaihteleekin päivän mukaan.
Mutta miten siis arki pyörii kahden yksivuotiaan kanssa? Mitään ennakkokäsitystä mulla ei tulevasta arjesta kesällä vielä ollut, vaikka hiukan etukäteen jännitinkin, miten ruokailut, nukutukset ym tulee sujumaan. Näin kyllä kauhukuvia mielessäni siitä, kuinka epätoivoisesti yritän saada poikia nukkumaan toisten joko innostaessa toisiaan riehumaan tai vaihtoehtosesti rääkyessä kilpaa. Perushoito nukuttamisineen ja syömisineen on kuitenkin sujunut paljon odotettua paremmin ja päivälle muodostui rytmi jo heti ensimmäisten viikkojen jälkeen. Kaikki toiminta tapahtuu siis kummallakin pojalla samaan aikaan, vaikka lähtötilanne oli kaikkea muuta. Esimerkiksi vielä kesällä Oliver söi jo lounasta niihin aikoihin kun Joel vasta aamupalaa :D Nopeesti Joel kuitenkin tottui tähän uuteen päivärytmiin.
Valmistan pojille aina oman ruoan. En siis itse syö samaa ruokaa heidän kanssaan. Teen aina isomman satsin kerralla, josta laitan jääkaappiin kahden päivän annokset kummallekin ja loput pakastan. Kahden päivän kuluttua teen taas uuden ruoan. Ruoka on useimiten joku laatikkoruoka; kinkkukiusaus, makaronilaatikko tms. tai vaihtoehtoisesti kastike, johon keitän kerran päivässä lisukkeen. Joel syö ruokansa itse, tosin ei vielä lusikkaa käyttäen. Oliveria vielä syötän, koska lautanen lentää vielä liian herkästi lattialle. Välipalan Oliverkin kuitenkin syö itse. Välipalaksi tarjoan hedelmiä paloina, leipää voilla ja joskus juustolla, maustamatonta jogurttia tai viiliä piltillä, kevennettyä vispipuuroa yms.
Nukkuminen onnistuu siten, että pojat nukkuvat eri huoneissa. Oliverin sänky on toistaiseksi vielä meidän makkarissa, jossa siis poitsu viettää yönsäkin. Joelin sänky (matkasänky) taas sijaitsee Oliverin huoneessa. Laitan aina ensin Oliverin omaan sänkyynsä, tutin suuhun ja lelun kainaloon. Oliver joko nukahtaa lähes samontein itse, tai sitten käyn muutamia kertoja vähän avittamassa. Kun Oliver rauhoittuu sänkyynsä, laitan Joelin omaansa ja jään viereen istumaan kunnes hän nukahtaa. Tämä siksi, koska Joel rupee muuten huutelemaan sieltä sängystä :D Jostain syystä kummankin pojan unet on lyhentyneet huomattavasti. Kummatkin pojat on tottuneet nukkumaan muutaman tunnin päikkärit ja aluksi sainkin heidät nukkumaan samaan aikaan pitkät unet. Nyt Joel on alkanut heräilemään jo noin vartin päästä ja vain harvoin nukahtaa uudestaan. Myös Oliverin unet on jäänyt jo useampana päivänä liian lyhyeiksi ja näin ollen tavoista poiketen joudutaan laittamaan hänet iltapäivällä uudestaan unille. Toivotaan että ajan kanssa ongelma korjaantuu.
Ulkoilemassa ollaan käyty muutaman kerran. Käytössä on siis poikien mummun sponssaamat tuplarattaat, jotka on muutaman käyttökerran perusteella aika mukavat työnnellä. Joelin hoitopäivät on vaan sen verta lyhyitä, ettei ihan joka päivä ulos kerkiä lähtemään. Kaupassa kun noitten kanssa kävin, niin heti tuli yks mies kyselemään vointeja että miten mahdan jaksaa kaksospoikien kanssa :D On muutes aikas hyvä alavartalotreeni tuo tuplarattaiden työnteleminen, voin kertoa!
Ihan ruusuilla tanssimista tämä ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkein isoimmaksi ongelmaksi on muodostunut Oliverin "agressiivisuus" jos niin voi noin pienestä pojasta sanoa. Oliver siis heti silmän välttäessä joko puree, tai repii Joelia hiuksista. Joko Joel on oppinut vikkelämmäksi jaloistaan, tai sitten ongelma on hiukan helpottanut alkuajoista, mutta kyllä tuo pikkuriiviö vieläkin ehtii toisen kimppuun, jos itse ei ole ihan hollilla vahtimassa. En sitten tiedä onko jonkinlaista mustasukkaisuutta ilmassa, vai miten....Oliver tosin puree kyllä meitäkin :D ja kaikkea muuta mahdollista mihin vain ylettyy...
Yhteenvetona voisin kuvailla päiviämme hyvin vauhdikkaiksi, mutta antoisiksi :) hyvin olen pystynyt pyörittämään kotia samalla, vaikka jaloissa pyöriikin ylimääräinen vahdittava.
Nyt Joel onkin nautiskellut koko viikon kestäneestä syyslomasta ja paluu arkeen koittaa taas maanantaina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti