Liikkumattomuutta

Voisin kuvitella, etten suinkaan ole ainoa joka on kyllästynyt tohon ainaiseen vesisateeseen? Mä tykkään kauheesti syksystä, KUIVASTA ja AURINKOISESTA syksystä. Siitä väriloistosta ja kirpeästä, raikkaasta ilmasta. Syksy on jotenkin sellaista uudistumisen aikaa. Kesän jäljiltä on mukavaa päästä pukeutumaan villapaitoihin ja säärystimiin. Tänä vuonna aloin poikkeuksellisesti jo kesällä odottelemaan syksyn alkua. Tämä kesä oli jatkuvine sateineen ihan äärettömän tylsä ja jotenkin olin kai pienessä päässäni kuvitellut että kyllä se syksy sitten on varmasti kaunis ja kuiva tänä vuonna. Ja hitot!

Sinänsä mähän olen ihan ihanteellisessa asemassa, kun voin aamusin katsella ulos sateiselle pihalle tietäen, ettei mun oikeasti ole pakko lähteä yhtään mihinkään jos ei huvita. Sehän tässä kotiäitiydessä ihan parasta onkin, että sen lisäksi, että saa viettää koko päivän noiden ihanien muksujen kanssa, niin ei oikeasti ole pakko tehdä yhtään mitään, jos siis ei huvita. Harvemmin tosin tällaisia laiskuuspäiviä iskee, mutta jos iskee, niin antaa tulla vaan.

Mulla  ei ole mitään sadetta vastaan silloin, kun ei ole mitään menoja tonne kodin ulkopuolelle. MUTTA! Kyllä mua tympii ihan äärettömästi, kun eipääse menemään vaunulenkille! Olis niin ihanteellista, kun voisi päivittäin käydä heittämässä kunnon vaunulenkin kera koirien, mutta ei ihan oikeesti vaan huvita jos sataa vettä. Koiratkaan ei suostu liikkumaan kuin sen välttämättömän matkan, jotta saavat tarpeensa tehtyä. Eilen päätin ottaa riskin ja sillä hetkellä kun taivas näytti selkeältä, pakkasin lapset rattaisiin ja suuntasin reippailemaan. Lopputulos oli se, että sai hikipäässä ja sukat märkinä tulla juosten takaisin.

Juurikin tuo ulkona reippaileminen tuntuisi nyt siltä omimmalta tavalta liikkua ja huolehtia kunnostaan. Mulla on ollut muutenkin nyt aika isoa motivaatiokatoa kuntoilemisen suhteen. Aikaisemminhan kuntoilin aina Oliverin päiväunien aikana. Nykyään se ei ole mahdollista, koska oman ruokailuni lisäksi mulle jää ehkä vartti omaa aikaa ennenkuin pojat jo heräävätkin. Iltapäivisin taas ei vaan "työpäivän" jälkeen huvita/jaksa ruveta treenailemaan.

Toisaalta, onhan mulla tässä vuosia aikaa vielä treenailla :) joka tapauksessa parempia ilmoja odotellessa!

Ihmeempiä kuulumisia mulla ei nyt sitten olekaan :D Aamulla leivoin sämpylöitä, söin lounaaksi tortilloja, perus poikien kanssa leikkimistä, vaipan vaihtoa, pottatreenejä, telkkarin katsomista.....hmmm erittäin kiinnostavaa :D perus meininkiä siis. Ja eipä mulla aktiivisia lukijoitakaan ole niin paljoa että viitsisin ruveta mitään kysymyspostauksia tekemään tai kyselemään postaustoiveita. Just tässä pohdiskelin, että monet niistä blogeista joita itse luen on perustettu samoihin aikoihin kun itse perustin tän, ja joillakin heistä on jopa tuhansia lukijoita. Myönnän että sellanen määrä kyllä hirvittäis mua, mutta ois se ny tietysti kiva että ois edes vähän enemmän kiinnostuneita tätä munkin blogia kohtaan.