Vähän tavoitteita

Vähän kuntoiluasiaa luvassa. Olen siis saanut aikaiseksi taas lisätä hiukan liikunnan määrää arkeeni. Tosin tämän hetken tavoitteet eroaa aika paljon siitä, mitkä mun tavoitteet oli silloin puolisen vuotta sitten, kun treenasin tosissani.

Kesällä mulla oli vielä tavoitteena saada tuntuvasti enemmän lihasmassaa, sekä kauniit erottuvat lihakset. Olin tyytyväinen saamiini tuloksiin, vaikkakin tosiaan nälkä kasvaa syödessä ja samalla halusin koko ajan lisää ja lisää kehitystä. Kuntoilusta ja lihaksista tuli mulle pakkomielle. Vaunulenkillä en enää osannut nauttia ulkoilmasta vaan keskityin siihen, että kävelin tehokkaasti sen itselleni asettamani tunnin ajan. Päässä pyöri lähinnä käsipainojen kilomäärät ja itsensä piiskaaminen entistä parempiin suorituksiin. Mitä mä tältä kaikelta hain? No en tiedä, mutta onneksi pääsin siitä ajattelutavasta eroon. Nyt pystyn taas nauttimaan arjen omista kiireistä ja terveellisestä ja mun aikatauluuni sopivasta liikuntamäärästä.

 Pakollisen liikuntatauon jälkeen mun liikkumiset tyssäsivät hetkeksi kokonaan ja samalla mun asenne kuntoilemista kohtaan muuttui. Liikuntakiellon päätyttyä rupesin taas pikkuhiljaa liikkumaan ja tällä kertaa tein sen oman jaksamisen ja kiinnostuksen rajoissa ja koitan olla ottamatta siitä turhia paineita. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen taas hiukan hurahtanut siihen upeaan tunteeseen, mikä hyvän treenin jälkeen tulee. Mulla olis myös kamala halu päästä pitkästä aikaa salille, mutta koska salilla käynti on vähän liian tyyris harrastus mun makuun ja koska multa sattuu löytymään kotoota ihan kohtalainen arsenaali kuntoilukamaa, olen päättänyt jumppailla ihan vaan kodin ympäristössä.

Tässä vähän mun tän hetkisiä tavoitteita:

• Kevyttä liikuntaa joka päivä, eli joko vaunulenkki, koirien kanssa tehty pidempi lenkki, 15-20 min crossia tai vaikkapa sauvakävelylenkki. Lenkin pituus määräytyköön ihan omantunnon mukaan.
• 2 kertaa viikossa Jillian Michaelsin No more trouple zones-jumppa, mikä on siis suht haastava ja rankka lihaskuntojumppa
• 1 kerta viikossa kevyt kahvakuulajumppa

Eli tää kaava on nyt se, minkä mukaan pyrin toimimaan. On ihan ok jos en ihan päivittäin pääse lenkkeilemään. Esimerkiksi toi Jillianin jumppa on sen verta rankka, ettei sen jälkeen suurella todennäköisyydellä enää jaksa lähteä erikseen kävelylenkille saati sitten crossailla.

Toi Jillianin jumppa kestää n. 50 minuuttia ja siinä tehdään liikkeet kahteen kertaan peräkkäin ilman taukoja. Viime viikon maanantaina kokeilin jumppaa pitkän tauon jälkeen vain todetakseni sen liian rankaksi näin yhtäkkiä. Niimpä perjantaina kokeilin jumppaa uudestaan tekemällä liikkeet vain yhteen kertaan. Tiistaina jaksoin tehdä jumpan kokonaan, tosin en ihan niin täysillä ja oikeaoppisesti kuin aikaise mmin. 

Treenipäiviksi olen valinnut tiistain (JM), perjantain (JM) ja sunnuntain (kahvakuula). Mä olen sellainen ihminen, että tarvitsen määrätyt päivät, jotta saan tollaisen rankemman puoleisen liikuntasuorituksen

tehtyä. Vaunulenkille mä olen valmis aina lähtemään ja usein lähdenkin ihan hetken mielijohteesta. Ihan uusi juttu mun liikuntahistoriassa on vaunulenkki ennen aamupalaa. Tässä jaksossa Joel tulee keskiviikkoisin vasta kymmeneksi hoitoon, joten aamulla on rutkasti aikaa käydä heittämässä vaunulenkki. Viime viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni lenkkeilyä tyhjällä vatsalla ja siinä lenkkeillessä oli kyllä ihan kuolemafiilis, mutta ai että mitkä fiilikset kun pääsi kotiin ja sai vedettyä aamupalan nassuun! Koko päivä oli energisempi kuin aikoihin ja siivosin koko kämpänkin oikein kunnolla siinä energianpuuskassani. Siitä hetkestä lähtien vannoin tekeväni samanlaisen lenkin aina tilaisuuden tullen. Toi aamupalaa edeltävä lenkkeily on muutes aika kyseenalaistettua. tästä pääset lukemaan aiheesta enemmän.

Loppuun vielä vanhoja kuvia