purkaus

Mulla harvemmin on sellasia päiviä, jolle haluaisi vain haistattaa pitkät ja hautautua suklaalevyn kanssa sohvan uumeniin. Tää on ollut just sellainen päivä... Oliver heräili yöllä taas monta kertaa, eli huonosti nukutun yön jälkeen pienetkin vastoinkäymiset ottaa niin sikana päähän. Nyt tekis kyllä niin mieli sitä suklaata....

Ensinnäkin Oliver on oikea raivopää varhaisuhmassaan ja piinaa Joelia minkä kerkiää. Tänään saan taas vaihteeksi lähettää Joelin poski turvonneena kotiin, kun en vaan millään saa suojeltua sitä kaikilta niiltä lukuisilta puremilta, mitä toi yks sille jakelee. Ruoat lentelee pitkin seiniä, Toisen kakkapyllyä pestessä toinen laittaa vessan oven kiinni ja sammuttaa valot....jatkuvaa pöydille kiipeilyä, tietokoneen ja dvd-soittimen räpläilyä, koirien kiusaamista, ovien paiskomista.....kun lopultakin tulee aika laittaa pojat päiväunille, niin alkaa Joelin oma show matkasängyssään, eli pimennysverhojen nykiminen (minkä seurauksena verhot on kohta entiset) sekä ryminästä päätellen pomppiminen sängyn reunoja päin.
Toivottavasti ne nyt nukkuis edes muutaman tunnin, niin kerkeisin vähän latailla omia akkujani...

Toi pureminen on ihan todellinen ongelma ja me ollaan Tompan kanssa ihan avuttomia sen suhteen. Miten noin pientä voi rankaista puremisesta? Jäähy ei auta, kieltäminen ei auta, äänen korottaminenkaan ei auta, vaan päinvastoin lisää vain vettä myllyyn.

Tää muksujen hoitaminen, vaikka ihanaa ja antoisaa onkin, niin on kyllä oikeesti ihan kunnon TYÖ, eikä ihan mistään kevyimmästä päästä. Päivät on kyllä lyhyitä (luojankiitos) mutta todellakin toiminnan täytteisiä. Ja onneksi niitä hyviä ja vähemmän mustelmallisia päiviä on huomattavasti enemmän, kuin näitä tuomionpäiviä. Mulle on suuri kunnia, kun saan toimia Joelin hoitajana ja vaikka Oliver selkeästi osoittaa mustasukkaisuuttaan, niin hänkin myös silminnähden nauttii ikäisestään seurasta ja on ihanaa huomata, kuinka pojilla on jo alkanut näkymään ihan omia yhteisiä juttujaan ja leikkejään.