Käväsin tossa äsken neuvolassa (ihan mahtavaa kun se on tossa melkein vastapäätä niin sen kun hiipparoi sinne parissa minuutissa). Oli kyseessä lääkärineuvis tälläkertaa ja nyt mulla alkaakin noita perus neuvolakäyntejä olemaan viikon välein.
rv: 36+2
paino: 63 kg
painon muutos/vko: +400 g
turvotus: -
RR: 98/60
pissa: puhdas
kohdunpohjan korkeus: 32
lapsivesi: N
sikiön painoarvio 3,0 kg
tarjonta: rt
syke: 170
liikkeet: ++
Kohdunsuullakin oli tapahtunut muutoksia. Pehmeä (niinkuin on ollut jo 29-viikolta saakka), 1 cm auki ja kohdunkaula lyhentynyt 1 cm. Jospa se siis sieltä sittenkin ajallaan tulisi :) (oon maalaillu kauhukuvia seinille kuinka mä täällä vielä pitkään lasketun ajan jälkeen tympeenä yritän tahdon voimalla saada toista syntymään).
Tein myös positiivisen huomion, nimittäin siinä, että se onkin ihan sisätutkimuksen tekijästä kiinni kuinka inhottavalta se tutkimus tuntuu. Ekalla kerralla ihan alkuviikkoina kun oli tämä sama lääkäri, niin ei tuntunu missään (tosin se nyt oli vielä sitä aikaa kun limakalvot ei ollu vielä niin herkillä), sitten tässä välissä oli yksi naikkonen, jonka ronklatessa ihan oikeasti kirpaisi ja sillon alko jo ihan pelottamaan että jos noin huonosti kestän tavallisen sisätutkimuksen niin oon ihan pississä sit synnytyksessä :D mut nyt oli taas tää helläkätinen nainen eikä taas tuntunu missään!
Muuten tää päivä menee aika liki voimien keräämisessä huomista varten, kun meillä on täällä semmoset vähän railakkaammat illanistujaiset. Niistä sitten varmaan enemmän lauantaina ;)