Tälle viikolle onkin aika paljonkin suunnitelmia ja loppuviikosta päästään kesän ensimmäiselle ja myös viimeiselle mökkireissulle. Mökillä viihdytäänkin ensiviikon loppupuolelle saakka, ihanaa! Toivottavasti sää pysyy yhtä hyvänä kuin mitä tällä hetkellä lupailee.
Tää viikko ei nyt alkanut ihan niin sutjakkaasti kuin mä olin suunnitellut. Aamusta oli tarkoitus lähteä läheiseen leikkipuistoon perhekerhotapaamiseen, mutta meidän talon vesiposti olikin päättänyt ilmeisesti räjähtää, rapun ensimmäinen kerros lainehti ja vesi oli poikki. Meillä oli sinänsä hyvä tilanne kun en sattunut olemaan shampoot päässä suihkussa, mitä olin siinä hetki aiemmin harkinnut :D Danin kakkavaipankin kerkesin jo siinä aiemmin vaihtaa. Helpolla päästiin siis, vaikka kyllä pienikin vesikatko pistää aina tympimään. Kerittiin me kuitenkin kaikesta huolimatta olemaan siellä puistossakin puolisen tuntia, vaikkakin näin jälkiviisaana olisi sen voinut kokonaankin skipata kun ei Olle siellä kerinnyt sen kauemmin leikkiä.
Puistosta tultiin kotiin tekemään vauhdilla ruokaa ennen neuvolaa. Oliver nauttii noista neuvolakäynneistä kauheasti. Syy siihen on hyvin yksinkertainen, nimittäin neuvolan lelut :D saa aina hyvän tovin suostutella sitä lähteen kotiin sieltä. Neukussa nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Mitat katottiin ja Dani sai ensimmäisen rota-annoksen. Saa nähdä vaikuttaako tämä tuleviin öihin jotenkin. Illasta poika oli ainakin ehkä pikkasen itkuisempi. Paino oli 5660 g ja pituus 58,5 cm, iso jäbä jo. Viime kerralla käytiin eri neuvolassa meidän oman neukkutätsyn kesäloman vuoksi, ja tää sijaistätsy oli merkinnyt jostan syystä päin helvettiä Danielin mitat, joten luulin hänen olevan jo silloin viime kerralla näin iso. Onneksi koneelta löytyi kuitenkin oikeat mitat. Daniel otti lunkisti ja väläytteli välillä hymyjä tädille.
Varattiin samalla kertaa mulle vihdoin ja viimein jälkitarkastusaika, sekä Oliverille 4-vuotis neuvola-aika. Otin myös puheeksi Ollen kovaäänisyyden ja päätettiin että samalla reissulla Ollen kuulo myös testataan, vaikka se normisti testattaisiin vasta 5-vuotis neuvolassa. Oliver on ruvennut myös pikkaisen oirehtimaan pikkuveljen syntymästä. Hänestä on tullut huomattavasti enemmän huomionkipeä, kuin mitä on aikaisemmin ollut. Jaksaa hän toki itsekseenkin leikkiä, ja haluaakin, mutta roikkuu kuitenkin meissä vanhemmissa huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja hakee sitä huomiota välillä vähän kyseenaisinkin keinoin. Hän myös taantuu välillä vauvaksi; pitäs pukea ja riisua ja kantaa, huone siivota puolesta jne. vielä ei onneksi ole tarvinnut ruveta syöttämään :D normaaliahan tämä on, mutta haastavaa siinä mielessä kun ei oikein tiedä että minkä verran sitä sitten toisen mieliksi antaa periksi ja koska taas pitää oman pään, ettei se nyt rupea meitä ihan pompottelemaan. Onhan se rankkaa toiselle kun ei ole enää se ainoa huomion keskipiste, eikä äiti tai isi kerkiä heti samon tien hakemaan sitä mehulasillista.
Tästä huolimatta Oliver osaa edelleen olla yllättävänkin kärsivällinen ja on aivan ihana isoveli. Ja kyllä hän ymmärtää, kun hänelle perustelee, miksi sitä mehulasillista ei nyt juuri tähän hätään keritä hakemaan. Huomion kipeyttä lisää tietysti sekin, kun ollaan kokoajan kotona ja omia tarhakavereita on ikävä. Onneksi on tuo ihana perhekerho, mistä niitä kavereita saa.
Kaivoin vanhat kuntoilulehdet esiin ja rupesin viikonlopun aikana niitä kahlailemaan. Kivasti sai motivaatiota! Vähän aikaa pitäisi vaan vielä malttaa, kun synnytyksestä vielä liian vähän aikaa. Ruokavalio on nyt hiukan siistitty ja säännölliset vaunulenkit aloitettu ja siihen se saa toistaiseksi jäädäkin. Mökkireissun aion ottaa iisisti ja herkutella niin paljon kuin sielu sietää, mutta sen jälkeen taas ruotuun
Nyt hetkeksi sinkkuelämää pyörimään ennen nukkumattia
Varattiin samalla kertaa mulle vihdoin ja viimein jälkitarkastusaika, sekä Oliverille 4-vuotis neuvola-aika. Otin myös puheeksi Ollen kovaäänisyyden ja päätettiin että samalla reissulla Ollen kuulo myös testataan, vaikka se normisti testattaisiin vasta 5-vuotis neuvolassa. Oliver on ruvennut myös pikkaisen oirehtimaan pikkuveljen syntymästä. Hänestä on tullut huomattavasti enemmän huomionkipeä, kuin mitä on aikaisemmin ollut. Jaksaa hän toki itsekseenkin leikkiä, ja haluaakin, mutta roikkuu kuitenkin meissä vanhemmissa huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja hakee sitä huomiota välillä vähän kyseenaisinkin keinoin. Hän myös taantuu välillä vauvaksi; pitäs pukea ja riisua ja kantaa, huone siivota puolesta jne. vielä ei onneksi ole tarvinnut ruveta syöttämään :D normaaliahan tämä on, mutta haastavaa siinä mielessä kun ei oikein tiedä että minkä verran sitä sitten toisen mieliksi antaa periksi ja koska taas pitää oman pään, ettei se nyt rupea meitä ihan pompottelemaan. Onhan se rankkaa toiselle kun ei ole enää se ainoa huomion keskipiste, eikä äiti tai isi kerkiä heti samon tien hakemaan sitä mehulasillista.
Tästä huolimatta Oliver osaa edelleen olla yllättävänkin kärsivällinen ja on aivan ihana isoveli. Ja kyllä hän ymmärtää, kun hänelle perustelee, miksi sitä mehulasillista ei nyt juuri tähän hätään keritä hakemaan. Huomion kipeyttä lisää tietysti sekin, kun ollaan kokoajan kotona ja omia tarhakavereita on ikävä. Onneksi on tuo ihana perhekerho, mistä niitä kavereita saa.
Kaivoin vanhat kuntoilulehdet esiin ja rupesin viikonlopun aikana niitä kahlailemaan. Kivasti sai motivaatiota! Vähän aikaa pitäisi vaan vielä malttaa, kun synnytyksestä vielä liian vähän aikaa. Ruokavalio on nyt hiukan siistitty ja säännölliset vaunulenkit aloitettu ja siihen se saa toistaiseksi jäädäkin. Mökkireissun aion ottaa iisisti ja herkutella niin paljon kuin sielu sietää, mutta sen jälkeen taas ruotuun
Nyt hetkeksi sinkkuelämää pyörimään ennen nukkumattia
