äksöniä kerrakseen

Maanantaina starttasi meidän perheen loma ja tää ensimmäinen viikko on jo ollut suht tapahtumarikasta ottaen huomioon että ollaan vasta keskiviikossa! Palataan nyt kuitenkin vielä viime viikonloppuun kun kerran sattui juhannus silloin olemaan.

Tiesimme jo etukäteen, että tämän vuoden jussi tulee olemaan vain viikonloppu muiden joukossa. Tämä siksi, koska Tomppa oli päivystäjänä, joten työkeikan pelossa Porvoon sisällä oli pysyttävä. Etukäteen ei tullut tätä harmiteltua, mutta luettuani blogeista muiden tapahtumarikkaista mökkijusseista tuli hiukan haikea fiilis. MUTTA onneksi juhannus on taas ensi vuonna! Ja koska se juhannuspäivystys olisi kuitenkin ollut edessä jonakin vuonna niin olihan se kaikista fiksuinta lusia nyt, kun Oliverkin on näin pieni, ettei esimerkiksi mökkeilystä osaa vielä nauttia.

Mutta ei me nyt kuitenkaan koko viikonlopuksi jääty kotiinkaan murjottamaan, vaan perjantaina aamupäivästä suunnattiin Pellinkiin kera siivousvälineiden katsastamaan, mihin kuntoon me mökki oikein viime syksynä jätettiinkään. Mun veli tuli mukaan kanto-, sekä lapsenhoitoavuksi. Mä en ees uskalla mennä koko mökkiin talven jälkeen, ennenkuin Tomppa on vetässyt harjalla seinät ja katon läpi, jotta kaikki hämähäkit lähtee pois. Mä inhoon ylikaiken kaikkia mahdollisia ötököitä ja se valitettavasti jonkin verran varjostaa aina mun kesiä. Tänä kesänä mua pelottaa vielä enemmän kaikki pistävät ötiäiset, kun pelkään että joku amppari hyökkää jostain Ollen kimppuun...

Joka tapauksessa oltiin keritty siivoilemaan ehkä joku 20 minuuttia kun Tompalle soitettiin töistä...ai että sitä ketutuksen määrää! Oltiin saatu just roudattua koko mökki tyhjäksi tavarasta ja huonekaluista. Eikun kaikki tavarat vaan sikinsokin kiireellä takasin mökkiin. Kun mökki oli lastattu täyteen ja alettiin tekemään lähtöä niin tuli uusi puhelinsoitto että ei olekaan mikään kiire tulla töihin :D no ei siinä mitään, kaikki tavarat taas ulos mökistä ja uudestaan puunaamaan. Ei meillä lopulta kauan mennytkään enää kun saatiin homma hoidetuksi ja päästiin matkaamaan kotiin päin.

Mutta takaisin tähän viikkoon! Vaikka tapahtumarikasta onkin ollut ja tulee tällä viikolla vielä olemaan, niin ei olla montaa kertaa päästy kotoa poistumaan :D Maanantaina käytiin vähän shoppailemassa tavaraa tulevaa mökkireissua varten, jonne lähdetään perjantaina, eilen käytiin moikkaamassa Tompan isovanhempia heidän mökillään ja käytiin samalla hakemassa Oliverille matkasänky. Eilen meillä kävi myös kavereita kylässä, tänään tulee toiset kaverit käymään ja huomenna kaveripariskunta pienen tyttönsä kanssa. Ihan hassua kun välillä menee monta viikkoa ettei meillä käy kukaan ja tälle viikolle olisi sitten niin paljon ohjelmaa ettei kaikkea kerkiä millään tekemään! Kai se on ihan normaalia ensimmäiselle lomaviikolle.

Tosiaan viikonlopuksi suunnistetaan sinne Tammelan mökille ajatuksena vähän siivoilla sielläkin. Ilmeisesti saadaan olla siellä ihan perheen kesken, joten saapi nähdä ollaanko jo heti lauantaina valmiita starttaamaan kotiin päin :D Me ollaan Tompan kanssa molemmat kovia mökkeilijöitä, mutta kummatkin on sitä mieltä että mökille pitää lähteä isossa porukassa. Odotankin jo kovasti heinäkuun loppua, jolloin meitä lähtee kyseiselle mökille vähän isompi kaveriporukka.

Käytiin tosiaan jo maanantaina ostelemassa vähän tavaraa viikonloppua varten. Muun muassa Oliverille purkkiruokaa (koska se on niin paljon kätevämpää reissussa), hyttysverkko sekä hyttyskarkotteita. Löydettiin muutes ikärajaton karkote, jonka pitäisi siis käydä myös Oliverille, mutta uskaltaakohan sitä käyttää, kun Oliverilla on kuitenkin noita iho-ongelmia? Viime kesänä raskaana ollessani käytin Citronella-tuotteita ja ne nyt toimi ihan kohtuu hyvin, joten niistäkin olisi varmasti tänäkin vuonna apua.

Nyt me mennään seulomaan pikkumiehen kanssa päivän postit ja nautiskelemaan välipalasta :)

Lähipäivien meininkejä

Tämän postaustauon aikana Oliver on kerinnyt oppia jos jonkinnäköistä taitoa. Ensimmäinen äiti-sana putkahti tuossa n. viikko sitten jätkän suusta ja konttaamaankin hän lähti yks kaks viime viikonloppuna. Lempitouhua on myös nousta tukea vasten seisomaan, läträtä koirien vesikupissa, sekä kiipeillä jos jonkinnäköisissä paikoissa. Kirjoittelin tuossa joku aika sitten siitä kun Oliver innoissaan tutustui pihalla olevaan vauvakeinuun. Innostus olikin vain väliaikainen ja nykyään poitsu näyttää keinuessaan lähinnä huonovointiselta, joten se harrastus jäi lyhyeksi.

Jätkä on ottanut oikein tehospurtin kehityksessään, mikä on kyllä varsin hämmentävää :D nimittäin se yksi aika tärkeä taito on kuitenkin mielestäni hiukan jäljessä. Puhun nyt istumisesta. Oliver ei nimittäin vieläkään nouse istumaan itse¨ja istumaan laitettaessa istuu selkä köyryssä varpaitaan maistellen. Tosin pikkuhiljaa sekin taito tässä ajan mittaan kehittyy ja osaa Oliver jo pieniä hetkiä istua selkä suorassakin ja onhan hän syöttötuolissakin istunut jo kuukausia. Tuo liikkuminen on vain ollut hänen mittapuullaan tärkeämpi taito ja sen vuoksi nämä paikallaan olo-harjoitukset ovat jääneet vähemmälle.

Tässä sekalainen kasa kuvia kuluneista päivistä

Meillä on toistaiseksi vielä pinnasänky ylimmällä tasolla ja nyt näyttäisi siltä että pitäisi laskea sitä hiukan alemmaksi. Pinnis on jo jonkin aikaa ollut yksi laita laskettuna kiinni meidän sängyssä, mutta nyt kun jätkä pääsee kapuamaan meidän sängyn puolelle (olen muutamana aamuna herännyt siihen että Oliver on mun naamalla) niin olisi aika irrottaa sängyt toisistaan. Tänäänkin kun koitin tossa jumppailla, niin vähän väliä oli pakko käydä vilkasemassa että poika pysyy omassa sängyssään ja kerran sen sai siirtääkin takaisin omaan sänkyynsä. Joo, onhan meillä toki se näytöllinen itkuhälytin mutta en jaksanut virittää sitä :P Tähän päivään saakka kun Oliver ei edes ole päässyt kuin puoliksi meidän sängyn puolelle.

Viime viikonloppu vietettiin taas mun isovanhemmilla tuolla Forssan seudulla, tällä kertaa tosin hiukan ankeammissa merkeissä, nimittäin hautajaisissa. Oliver pääsi ensimmäistä kertaa ihan oikeasti hoitoon, kun ei haluttu sitä kirkkoon ottaa mukaan. Kaikki oli mennyt loistavasti ja teki varmasti sekä pojalle että mulle hyvää pieni irtautuminen. Itse asiassa hoitoon jättäminen oli paljon helpompaa, kuin olin kuvitellut. Mulle on tärkeää, että Oliverilla on elämässään paljon tuttuja ja turvallisia ihmisiä ja on ihanaa huomata, että Oliver viihtyy muidenkin kuin vanhempiensa seurassa. Oliver kun itsekin on niin monelle henkilölle todella tärkeä.

Tule jo heinäkuu

Aikaisempina kesinä sitä vain mietti että mihin sitä aikaa kuluttaisi.  Hellepäivinä otettiin aurinkoa, haahuiltiin kaupungilla, käytiin muuten vaan jätskillä,. Sadepäivinä oli lupa hautautua sohvalle leffamaratonille tai uppoutua moneksi tunniksi hyvään kirjaan. Jännä muuten, että vaikka jokainen kesä on aina erilainen, niin silti niitä kaikkia muistelee lämmöllä ja kaikki ovat olleet ihan yhtä ihania. Varmasti myös tätäkin kesää tulee ikävä, vaikka tällä kertaa ei olekaan "ongelmana" sitä että mihin kaiken ajan käyttäisi.

Jos joku kesä pitäisi nimetä niin sanotusti huonommaksi kuin muut, niin se olisi viime kesä. Maha pystyssä mökkeilykin (mikä siis normaalioloissa on mulle se lempparitapa viettää kesää) tuntui suhteellisen hankalalta huonoine hygieeneineen ja kovine sänkyineen. Jostain syystä en uskaltanut raskaana ollessa aurinkoakaan pahemmin ottaa :D saati sitten uimassa käydä... Kesäloma tulikin vietettyä lähinnä kaupungilla sekä porukoilla pyörien. Bloggailunkin aloitin viime kesänä juuri sen vuoksi kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Raskaus toi mulle niin paljon kaikenlaisia huolia, että en oikein osannut nauttia kunnolla koko kesästä. Oikeastaan odotin koko ajan vain tulevaa syksyä jotta saisin pikkuiseni turvallisesti maailmaan. Toki olihan kesässä paljon hyvääkin. Kavereiden kanssa oli hauskaa ja oli se mökkeilykin ihan mukavaa. Koko ajan mua vain varjosti se pelko, että entä jos raskaudessa meneekin jotain pieleen. No, on sanomattakin selvää että näin ei käynyt :) ei voi siis muuta sanoa kuin että ihan turhia käytin aikaani murehtimiseen, kun ihan yhtä hyvin olisin voinut nauttia kesästä.

Joka tapauksessa tämä kesä on vielä randomimpi kuin mitkään edelliset. Tämä kesäkuu tulee menemään vielä suhteellisen arkisissa meiningeissä lukuun ottamatta sitä että ulkona tulee oltua tavallista enemmän. Tomppa on koko heinäkuun lomalla ja silloin olisikin tarkoitus aloittaa se kesän pääjuttu, juurikin se mökkeily. Jossain viime kesän postauksessa taisinkin mainita, että me mökkeillään kesäisin kahdessa eri paikassa; Tompan mökillä Pellingissä ja mun suvun mökillä tuolla Forssan seudulla. Mökkien erilaisuudesta huolimatta kumpikin paikka on mulle äärimmäisen tärkeä ja odotan tälläkin kertaa innolla reissuja kumpaankin paikkaan.

Mökkeily 9 kuukautisen jätkäpätkän kanssa vaatii tietysti hieman erikoisjärjestelyjä. Pellingissä ongelmana on tilanpuute ja Portaan mökillä taas hyttyset. Hyvällä aikaisin aloitetulla suunnittelulla varmasti näistäkin ongelmista selvitään. Vaikka olen varma että jossain vaiheessa mökkireissua tulee sellainen tunne että kotona kaikki olisi niin paljon helpompaa, niin kyllä se vaan on sen arvoista! Mä odotan jo hirveästi että pääsisi näistä kotiympyröistä pois jotta pääsisi potemaan sitä koti-ikävää :D

Nyt kyselisinkin että mitä kesäsuunnitelmia teillä muilla on? Onko joukossanne kovia mökkeilijöitä? Entä onko jollakin antaa käytännön vinkkejä mökkireissuun vauvan kanssa, esimerkiksi itikoilta suojautumiseen yms. ?

Palailen vielä kertoilemaan kuulumisia tuossa hiukan myöhemmin :)

Tässä vähän kuvia viime kesän mökkireissuilta

Nyt tää mamma sekos

Täytyy myöntää että nyt ollaan kyllä miehen kanssa oltu niin tyhmiä että mua melkein naurattaa ääneen :D tai no ei nyt tyhmiä, mutta aika yksinkertaisia.

Nimittäin! Oliver nukkuu nykyään kerran päivässä sellaset keposet 2,5 tunnin päikkärit. Eikä tämän saavuttamiseksi ole edes tarvinnut tehdä kummempia muutoksia. Aikaisemminhan poitsu on siis nukkunut puolen tunnin pätkiä pitkin päivää ja tämä siksi, koska ollaan nukutettu poika sylissä aina siinä vaiheessa kun se on ruvennut näyttämään väsyneitä piirteitä. Sen jälkeen poitsukka kannetaan sänkyyn ja noukitaan sieltä heti herättyään takaisin touhuamaan. No nyt sitten ruvettiin miettimään ettei tämä peli enää vetele ja vähän hienosäädettiin omaa toimintamalliamme, mikä näyttääkin nyt tältä:

Koitan pitää hänet leikin huumassa mahdollisimman pitkään, enkä noteeraa ensimmäisiä väsymisen merkkejä. Hän saa ruoan klo kymmenen maissa, jonka syötyään vaihdetaan vaippa ja jätetään asustuksesta housut ja sukat pois niin että jäljelle jää vain vaippa ja body. Lämmitän pienen pullollisen maitoa, jonka hän saa juoda itsekseen sängyssään. Menen itse omaan sänkyymme makaamaan ja annan Oliverin touhuilla itsekseen sängyssään ja samalla hiukan silittelen ja tassuttelen häntä rauhoittumaan sekä käännän välillä selälleen ja laitan tuttia suuhun. Nukahtamiseen menee pyöreästi vartti. Jos hän herää kesken unien niin nukutetaan uudestaan joko tassuttelemalla tai sylissä ja näin yritän pitää hänet mahdollisimman pitkään unten mailla (toistaiseksi 2 tuntia 45 min on ollut maksimi). Olen myös ottanut hänelle unilelun sänkyyn jota hän saa pitää kainalossaan.

Illemmalla hän nukkuu vielä yhdet n. puolen tunnin unet, jotta jaksaa sinne klo 20.30 saakka. Mä oon niin tyytyväinen tähän saavutukseen ja ajatella että se oikeesti oli vain pienten toimintatapamuutosten päässä!

Olipas mukava kirjoittaa jotain positiivista eilisen marmatuspostauksen vastapainoksi. Niin ja selvisi syykin jäpikän levottomiin öihin; 5 hammasta puskemassa samaan aikaan....enpä ihmettele että vähän kenkututtaa.

No mutta, siihen sekoamiseen. Nimittäin. TADAAA!

Puhuva herätyskello!

Oliver ei ehkä ihan lähivuosina tuu vielä tota tarvitsemaan, mutta mun oli vaan pakko ostaa se kun kirpparilla makso vaan 4 euroa. Sen avulla pystyy opettelemaan kellonaikoja, vertailemaan, pelailemaan, tai sitten sitä voi käyttää ihan vain herätyskellona. Mulle itselle kellon opetteleminen lapsena tuotti hirveesti päänvaivaa ja se varmaan oli vaikutti aika paljon ostopäätökseen. Onhan se nyt aika hölmöä haalia nyt jo tavaroita, joita jätkä tulee tarvitsemaan vasta monen vuoden päästä, mutta nyt oli kyllä vaan pakko kun pilkkahintaan sai :)

Ps. Oliver on ruvennut pikkuhiljaa tasapainoilemaan tukia vasten. Vielä ei ole noussut seisomaan, mutta kohta taitaa sekin aika olla käsillä.

nukkua jos joskus voisin...

Noniin! Te kaikki jotka olette lukeneet niitä täydellistä perhe-elämää viettävien äiti-ihmisten blogeja, joiden vauva nukkuu yhtäjaksoisia 12 tunnin yöunia, ei itke juuri koskaan ja kaikki on vaan niin pirun ihanaa, katse tänne näin! Täältä nimittäin pesee nyt vähän vaihtelua :D ai hitsi mua hävettää jo valmiiksi tää mun tuleva valitusvirsi...

Jooh, eli meillä on nyt palattu lähtökuoppiin nukkumisen suhteen, eli aikaan ennen unikoulua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että taas imettäisin öisin :D yllättävää. Mutta siis, tämä meinaa sitä, että meillä ei juuri nukuta öisin. Ei meillä myöskään pyöritä täysin hereillä, itketä monta tuntia putkeen tai mitään muuta sellaista, itse asiassa sellaisen toiminnan kokisin huomattavasti vähemmän kuluttavaksi kuin nämä nykyiset yötouhut. Oliver nimittäin heräilee taas n. puolen tunnin välein. Hän kyllä nukahtaa uudestaan, kun hänet kääntää takaisin selälleen ja pistää tutin suuhun, mutta bongahtaa taas hetken päästä uudestaan pystyyn. Rankinta tässä on se alati katkeava uni, minkä vuoksi se syvempi uni jää aina koko yöltä kokematta. Tätä samankaltaista toimintaa esiintyi meillä silloin ennen unikoulua, mutta se ei ollut läheskään niin rankkaa kuin nyt, koska silloin jätkä jaksoi nukkua kuitenkin sinne yhdeksään saakka, kun taas nykyään tuntuu, että mitä huonompi yö takana, niin sitä aikaisemmin jätkä haluaa jo nousta ylös. Aamut on sitä rankinta aikaa ja senpä vuoksi tulin tänne nyt purkamaan sydäntäni, iltapäivästä mä varmaan jo nauran tälle mun avautumiselle. Iltaa kohden sitä kun aina piristyy, on sitten nukkunut kuinka huonosti tahansa.

No, nyt alkaa se virallinen valitusvirsi! Astun ehkä vähän vaaralliselle alueelle, kun avaan suuni koskien muita äitibloggareita. Mutta aloitetaan nyt ihan alusta. Raskaana ollessani olin kyllä hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, että yöunet tulisivat jäämään vähiin lapsen synnyttyä ja tähän valmistauduin henkisesti jo raskausaikana. Kuitenkin, Oliverin synnyttyä ja sen vauva-arjen alettua jostain pelmahti hirveä määrä bloggareita, joiden vauvat nukkuu lähes täysiä öitä! Mitä v****a! Munko lapsi kuuluukin nyt johonkin alakastiin huonoine yöunineen ? Kyllä, tiedän itsekin ettei asia nyt ihan niinkään ole, mutta sellainen olo mulle tuli.

Mulle tuleekin aika ristiriitaiset fiilikset tiettyjä blogeja lukiessa, kun bloggariäiti fiinisti käy vauvansa kanssa rafloissa syömässä, kaikki on aina ihanaa, vauva nukkuu 12 tuntia putkeen yössä, hampaiden tulo ei tunnu missään jne. jne. Mun mielestä on toki tosi hienoa että joillain menee niin hyvin, enkä tietenkään toivoisikaan mitään muuta toisille perheille, mutta en mä voi väittää ettenkö olisi äärettömän kateellinen ja katkera siitä, että täällä päässä ei mene puoliksikaan noin hyvin. Mulle riittäisi edes ne 5 tunnin yhtäjaksoiset yöunet pari kertaa viikossa, mitään muuta muutosta en tähän arkeen tarvitsisi. Kuitenkin, tällaisia blogeja lukiessa, missä hehkutetaan vauva-arkea ja kaikki tuntuu olevan vaaleanpunaista unelmaa,  mulle itselle tulee jotenkin vahvempi ja positiivisempi olo ja sitä alkaa nähdä taas asioita uudessa valossa.

Koen kuitenkin oloni katkeraksi sen vuoksi, koska musta tuntuu että meidän perhe jää jostain sellaisesta paitsi, mikä kaikilla muilla tuntuu olemaan. Mun lapsi ansaitsisi levänneen äidin päivittäiseen kanssakäymiseen ja mä tunnen katkeruutta siitä, että koko äitiysloma (mitä toi "loma"-sana tossa edes merkitsee ? ) on mennyt repaleisten yöunien varassa, kun taas toiset äidit pystyvät hyvin levänneinä antamaan lapsilleen parhaimmat puolensa.

Joku saattaisi tulla sanomaan mulle että lopeta treenaaminen ja nuku kun lapsi nukkuu. Tähän mä vastaan vain että en lopeta. Se treenaaminen nimenomaan on se asia, jolla mä kerään voimia. Hyvässä fyysisessä kunnossa mä jaksan varmasti huomattavasti paremmin kuin mitä sohvaperunana jaksaisin. Kaikenlisäksi se on myös mulle eräänlainen henkireikä. Kuntoilu ja ylipäänsä omasta kropasta huolehtiminen on se asia, jota mä pystyn täysin itse kontrolloimaan ja se auttaa mua jaksamaan.

täältä

Toivottavasti en loukannut ketään tällä kirjoituksella, tarkoitus oli saada aikaan keskustelua, sekä mahdollista taustatukea ja vertaistukea. Eli siis huonosti nukkuvien vauvojen äidit herätys ja tulkaa jakamaan kokemuksenne! Vinkkejä yöunien parantamiseksi otetaan myös vastaan!