maanantai 2. heinäkuuta 2012

Vihdoinkin mökillä

Meidän suunnitelmiin tulikin muutama muuttuja ja saavuttiin mökille vasta tänään. Mun isovanhemmat tulikin kyläilyreissulle Porvooseen, joten ei viikonlopuksi raaskittu lähteä minnekään. Tosin eipä tuo haitannut mitään, päinvastoin. Kun kerran suunnitelmia on vain viikoksi eteenpäin, eikä kiire ole minnekään, niin suunnitelmanmuutokset ei haittaa ollenkaan.

 Perjantaina piti meidän kaveripariskunnan tulla kyläilyreissulle, mutta perheeseen olikin iskenyt räkätauti, joten kyläily siirrettiin eteenpäin. Tokihan se harmitti kun eivät päässeet tulemaan. Mulla on hirmu kova ikävä mun rakasta ystävää, mutta toisaalta taas saatiin ainakin yksi rauhallinen himapäivä, kun koko viikko tuntui olevan ohjelmaa tupaten täynnä.

Tajuttiin tossa eilen illalla, että ei olla vielä alettu nimeämään Oliverille asioita.Serkkupoika (kuukauden vanhempi) osoittelee jo itse sormella kaikkea mahdollista, kun taas meidän herra ei kerkiä edes tavaraa näkemään ennen kuin tunkee sen jo suuhun. Osoiteltiin siinä sitten tovi eteisen lamppua ja toisteltiin "lamppu"-sanaa ja poitsu katsoi haltioissaan ja oli ihan woooouuuu :D. Sitten vietiin poika takasin olkkariin leikkimään ja jatkettiin pakkailua, kunnes hetken päästä tajuttiin että...

...jätkä oli kontannu takaisin eteiseen ja siellä se toljotti ihaillen sitä lamppua :D voi raukkaa kun ollaan pidetty ihan pimennossa toista, eikä olla esitelty meidän kodin hienouksia :D pikkuhönö <3

Aamulla tänne mökille lähtöä tehdessä alkoi olemaan jo lievästi epätoivoinen olo, kun tuntui että ollaan pakkaamassa koko meidän omaisuus mukaan. Mä kun oon sellanen, että tykkään jo hyvissä ajoin pakata kaiken valmiiksi ja tehdä muutenkin reissuun lähtemisen mahdollisimman helpoksi. Nykyään suurin osa tavaroista, jotka on otettava mukaan on sellaisia, mitkä pystyy pakkaamaan vasta juuri ennen lähtöä. Niin meillä sitten vierähti tunti jos toinenkin tavaroita kasatessa samalla, kun Oliver roikkui jaloissa. Vasta puolimatkassa kotoa mökille mä aloin vasta aidosti innostumaan tulevasta reissusta. Meillä nyt ei oikeestaan ole mitään suunnitelmia, että kuinka kauan täällä viihdytään. Ihan fiiliksen mukaan mennään. Viimeistään torstaina tosin olisi hyvä suunnata takaisin kotiin, jotta jää aikaa metsästää vaatteet lauantaisia kaverin häitä varten.

Nyt vähän kuvia tästä päivästä ja nimenomaan VÄHÄN. Nimittäin räpsin iloiesti kuvia meidän kameralla ajatuksenani purkaa ne sitten tänne blogiin ja lopulta huomatakseni että muistikortti ei sovi ollenkaan tän läppärin lukijaan ja että piuha on kiinni pöytätietokoneessa KOTONA. No tuli kuitenkin nämä muutama otettua kännykällä ja teen vaikka itten kotosalla toisen mökkipostauksen parempien kuvien kera.

 Ostettiin jo hyvissä ajoin Oliverille puhallettava lasten uima-allas juurikin tätä tarkoitusta varten että pojalla olisi ulos oma leikkikehä. No se jäi tietysti kotiin ja jouduttiin sitten poikkeamaan Mäntsälän Robbarista uusi. Tää kyseinen allas oli halvin (25 €) eikä ollenkaan sen tasoinen mitä se meidän aikaisemmin ostama kympin allas olisi ollut. Tossa kun ei laidat pysy pystyssä ilman sitä olennaista, eli vettä. Ajaa tuo kuitenkin ainakin puoliksi asiansa, vaikka poitsu sieltä jatkuvasti karkailikin.

 Tutti siellä laahaa kivasti nurmikossa kun herra tutkii maailmaa. Yllättävän vähän poitsu yritti tunkea mitään epämääräistä suuhun, lähinnä vain ihmetteli nurmikkoa.

 Välillä halaillaan äitiä...

 Terveelliset mökkieväkset :P on muuten vaan niin sikahyvää. Paha vaan että tota kun syö niin sitä saattaa vahingossa vetästä koko levyn huiviin...ei meinaan pari palaa riitä. Tänään oonki vetänyt aika tuhdin sokeriannoksen ja huomenna voiskin palata taas normaaliin arkiruokavalioon, ettei mee ihan överiks.

Alettiin tossa kahdeksalta nukuttamaan Oliveria herran hienoon matkasänkyyn ja eihän siitä nukkumisesta meinannu tulla mitään. Jätkä räkätti valehtelematta tunnin verran siellä sängyssään, pomppi ja kiipeili, kun matkasänky oli niin hassu sen mielestä. Hysteerisen väsyitkukohtauksen saattelemana poitsu lopulta nukahti. Saapi nähdä miten yö menee. Yöunistakin voisin kirjoitella omaa postausta kunhan kerkiän. Sen verran voin kuitenkin valaista, että yöt menee edelleen aika vaihtelevasti ja lähes poikkeuksetta herätään siinä kuuden-seitsemän välillä. Joskus nukutaan montakin tuntia putkeen, joskus heräillään vähän useammin. Mutta ei siitä enempää tällä kertaa. Nyt kun täällä on meno rauhoittunut, niin voisi hetkeksi hautautua tyynyvuoreen katselemaan leffaa, ennenkuin väsy vie voiton.