Nyt kun voisi sanoa että imetys on mun kohdalta ihan virallisesti ohi, niin ajattelin vähän jakaa ajatuksia tästä puolen vuoden imetyssessiosta. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että imetys sujui näinkin pitkään, vaikka ajatuksena oli kyllä imettää lähemmäs vuoden ikäiseksi saakka. No, aina ei saa mitä haluaa ja voin kyllä toisaalta sanoa että imetyksen loppuminen tuli sinänsä myös helpotuksena. Mutta aloitetaan nyt ihan alusta.
Kun Oliver oli saatu onnellisesti pihalle, kylvetetty, puettu ja laskettu mun rinnalle, kyselin jo innokkaasti että kai saa jo kokeilla. Kätilö oli sitä mieltä että siitä vaan samon tein tissiä suukkiin! Oliver ei kuitenkaan rankan synnytyksen jäljiltä todellakaan halunnut sitä tissiä suuhun. Olin ihan hämmentynyt koska olin jotenkin pienessä päässäni kuvitellut että imetys onnistuu naps tuosta vain :D No kun Oliver oli alkujärkytyksestään selvinnyt niin rupesi se rinta vähän kiinnostamaankin ja päästiin harjoittelemaan. Saatiin kätilöltä sellainen imetysseurantalomake, mihin sai/piti kirjata kaikki imetykset kestoineen. Mä sitten tunnollisesti minuutin tarkkaan kirjasin kaikki tissuttelut ylös ja niitähän kyllä riitti. Välillä puoli tuntia, välillä 5 minuuttia. Mitä pidempään Oliver jaksoi kerralla imeä, sitä tyytyväisempi olin. Muistaakseni jo seuraavana tai sitä seuraavana päivänä rupesi tuntumaan pientä kihelmöintiä kun maito pikkuhiljaa nousi.
Kotiin päästyä se maito sitten kerralla humahti ylös, minkä seurauksena mulla nous joku ihme patti kainaloon :D neuvolatäti vaan totesi että niitä maitorauhasia ulottuu aika isolle alueelle. Jaksoin pitkän aikaa ihastella sitä maidon tuotantoa. Varsinkin maidonkerääjää käytettäessä sen näki ihan konkreettisesti. Mulle tuli ihan yllätyksenä se, että imettäessä myös se vapaana oleva rinta erittää maitoa :D. Maitoa erittyi mun mielestä koko ajan juuri tarpeeksi. Tosin sitä tuntui suihkuavan vähän turhan nopeeseen tahtiin kun ei Oliver meinannut saada sitä määrää aina nieltyä. Imetys kuitenkin sujui ja Oliver jaksoi imeä kerrallaan noin puoli tuntia, minkä olen ymmärtänyt olevan aika normaali imetysaika.
Sitten tulivat kuvioon ne rintaraivarit. Yksi ilta vain tuntui että poitsu oli liian väsynyt imeäkseen. Muistaakseni n. 2 tuntia sitkeästi yritin, ennen kuin annoin lopulta periksi ja annettiin korviketta pullosta. Muistan sen epätoivoisen ja masentuneen fiiliksen, mikä silloin tuli kun kuvittelin koko imetyksen jäävän siihen. Mä kun olin ajatellut, etten halua pulloa kuvioihin kuin vasta äärimmäisessä hädässä. Pelkäsin niin sitä, että pullosta saatuaan tissi ei enää kelpaisi ollenkaan. Ihmetyksekseni se ei kuitenkaan vaikuttanut milläänlailla imetykseen ja jo seuraavana yönä Oliver imi ihan normaaliin tapaansa. Noita rintaraivareita rupesi kuitenkin olemaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, ensin iltaisin ja lopulta myös päiväsaikaan. Lähes joka imetyksessä oli jonkinasteista tappelua mukana. Imetin kuitenkin sitkeästi ja annoin pullosta vain, jos imetys ei meinannut millään onnistua.
Iltaisin, juuri ennen nukkumaanmenoa raivarit oli pahimmillaan ja lopulta päätettiin että annetaan viimeinen syöttö suosiolla pullosta. Ostettiin käytettynä parempi rintapumppu, jotta voisin päivällä aina pumpata poitsulle iltamaidon jääkaappiin odottamaan. Illat rupesivat sujumaan paremmin, mutta yöunien pituuteen iltapullo ei vaikuttanut milläänlailla, vaikka tätä oltiin vähän salaa toivottu. Onneksi imetys kuitenkin yöaikaan sujui mallikkaasti. Muistan, että ainoastaan muutamana yönä joutui hiukan enemmän tappelemaan imetyksen kanssa.
Jossain vaiheessa en halunnut enää kyläillessä imettää, joten pumppasin myös kylään lähdettäessä maidot pulloon. Kotona kuitenkin edelleen imetin normaalisti ja Oliver saikin normaalipäivänä vain sen yhden kerran maitoa pullosta. Kyläilypäivinä kertoja oli kaksi tai kolme. Tämän seurauksena rinnat pakkautuivat välillä aika pahastikin, mutta aukesivat kuitenkin ilman sen ihmeellisempiä kepulikonsteja. Ainoastaan kerran kävi niin, etten meinannut saada tukkeutunutta rintaa millään avautumaan ja rupesin jo pikkuhiljaa menemään paniikkiin, kun pumpatessakaan en saanut irti kuin muutaman pisaran. Mutta kun sitä vain imetti ja imetti sitkeästi niin illalla se lopulta onneksi avautui.
Oliverin yöunet pidentyivät pikkuhiljaa. Rupesi olemaan sellaisia 3-5 tunnin unipätkiä ja olin tosi tyytyväinen kun kuvittelin että kohta nukutaan jo kokonaisia öitä. Sitten yhtäkkiä poistu rupesikin heräilemään tosi useasti yön aikana, useammin kuin ennen. Ennen yöunien pitenemistä Oliver heräsi kahden tunnin välein ja nyt melkein puolen tunnin välein. Epäilin silloin aluksi, ettei mun maito enää riitä ja poika herää nälkäänsä. Arkailin kuitenkin vellin aloittamisen kanssa, kun pelkäsin sen sekoittavan imetyksen lopullisesti. Mulla kun edelleen oli aikomuksena imettää vielä pitkään ja halusin varjella mun maidontuotantoa kaikin tavoin. Lopulta kuitenkin jatkuva heräileminen rupesi tympimään ja olin siinä pisteessä että päätettiin ottaa velli mukaan. Yöuniin se ei millään tavoin vaikuttanut, mutta helpotti kuitenkin kummasti elämää, kun ei tarvinnut enää hikihatussa pumpata päivittäin. Rinnat tosin pakkautuivat entistä helpommin mutta onneksi oli rintapumppu jolla sai helpotusta.
Kiinteiden aloituksen jälkeen ihan huomaamattani imetys pikkuhiljaa väheni ja väheni. Aluksi pumppasin Oliverille ruokamaidot, mutta mitä harvemmin imetin, sitä vähemmän maitoa erittyi ja näin helpommaksi vain antaa korviketta sen sijaan, että puoli tuntia hikihatussa koitan pumpata kun poika huutaa vieressä nälkäänsä. Mitä enemmän soseet tulivat kuvioihin, sitä vähemmän imetin ja nyt ollaankin siinä pisteessä, ettei maitoa enää juurikaan erity. Ainakin kerran päivässä Oliver rupee tekemään fritsuja ympäri mun olkapäitä, jolloin huomaa, että tissi kelpaisi. Silloin hänelle sitä tarjoan vaikka tiedän ettei sieltä juurikaan mitään enää tule. Maitoa hän myös saa tarpeeksi päivän aikana korvikkeen muodossa.
Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska tosiaan oli tarkoitus imettää pidempään, mutta onneksi sentään näinkin pitkään. Ja kuten tuolla alussa jo mainitsinkin, niin imetyksen loppuminen tuli myös aikamoisena helpotuksena. Ei enää niitä iänikuisia imetysliivejä, suihkuavia tissejä, märkiä paidan etumuksia, tissiraivareita, julkisia paljasteluja (tällä meinaan nyt kavereiden edessä tissin esiin vetämistä). Nyt paitaa valittaessa ei tarvitse miettiä paidan imetysmahdollisuuksia (tosin hirveän hienoja paitoja ei voi vieläkään käyttää kun se kuitenkin on päivän päätteeksi soseessa), voi käyttää tavallisia rintsikoita, eikä tarvitse kärsiä enää pakkautumisista. Nyt voin myös syödä sellaisia ruoka-aineita mitkä imetyksen aikaan oli kiellettyjä. Näistä kaikista hyvistä puolista huolimatta olen kuitenkin hiukan haikein mielin imetyksen loppumisesta. Se oli kuitenkin tärkeä osa äitiyttä mun kohdalla ja tavallaan nyt on yksi vaihe Oliverin elämässä ohi. Neuvolatädin sanomat sanat kuitenkin helpottaa ja piristää mun mieltä:
"Sä olet jo lapsellesi antanut sen parhaan mahdollisen immuunisuojan ja olet tehnyt upean urakan kun olet puoli vuotta jaksanut ahkerasti imettää vaikeuksista huolimatta".
