torstai 27. kesäkuuta 2013

19.6.13 = nahkahääpäivä

Vietettiin Tompan kanssa hääpäivää viime viikon keskiviikkona. Tomppa lähti pikkasen aikaisemmin töistä, vietiin Oliver mummilaan hoitoon ja lähdettiin siitä suoraan raflaan syömään. Päätettiin oikein repäistä ja mennä tällä kertaa jonnekin muualle kuin tuttuun ja turvalliseen Amarilloon :D Mä olen tosi kaavoihin kangistunut, mitä tulee ravintolasyömiseen. Tutkin AINA ruokalistan etukäteen netistä jo päiviä ennen ja ihan poikkeuksetta valitsen aina jonkin kana-annoksen, yleensä sellaisen missä on mukana ranskalaiset ja mahdollisesti vuohenjuustoa.



Ravintolaksi valikoitui Rafael`s Steakhouse, jota ollaan kyllä aikaisemminkin katseltu sillä silmällä, mutta eriävien mielipiteiden ja palautteiden vuoksi emme olleet siellä vielä käyneet. Hassua sinänsä, koska kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on pihviravintola ja siis varsinkin Tompalle aika oiva valinta. No, kuten arvata saattaa, Tompalle piffiä ja mulle kanaa.



 Kuten näkyy, oltiin ainoat asiakkaat koko paikassa :D mikä sinänsä ei oo mikään ihme, kun kello ei tainnut olla tossa vaiheessa vielä neljäkään.



 Tompalla oli tää sama paita polttareissaan

 jotain se sohii :D

 Tompan annos

 ja mun annos

 Mä olin niin pettynyt! Tompan pihvi oikein suli suuhun ja oli kaikin puolin ihan täydellinen annos ja mitä mun kanaan tulee! Sitkeintä mitä olen koskaan maistanut...eli se siitä. Tästä lähtien mäkin rupean tilaamaan härkää. Kuvassakin toi mun annos näyttää niin kauheen valjulta tohon Tompan annokseen kun vertaa :D hyh..
Kun saatiin ruoat vetäistyä, niin suunnattiin ostamaan torijädet jälkkäriksi. Niitä sitten romanttisesti nuoleskeltiin puiston penkillä istuen :D Ei valittamista.




Jätskien jälkeen suunnattiin Filmtowniin hakemaan säkilliset karkkia, ei tosin leffaevääksi, vaan mökkiviikonlopun herkuiksi.


Meillä oli n. tunti aikaa ennen leffan alkua, joten suunnattiin kotiin käyttämään koirat pihalla ja nautiskelemaan lasit skumppaa. Meiltä leffateatterille on vain parin minuutin ajomatka, joten ei tarvinnut pitää mitään kiirettä.

Tää oli mun eka kerta Porvoon uudessa Biorexissä ja olin itseasiassa vähän pettynyt noihin sisätiloihin. Mun mielestä leffateatterin pitää olla pimeä ja tunnelmallinen "luola" ja mua häiritsi hirveesti kun tuolla oli niin valoisaa.



Leffaksi valikoitui pitkän harkinnan jälkeen After earth. Toinen vaihtoehto olisi ollut kauhea kankkunen 2, mutta koska me tullaan sekin leffa vielä joskus näkemään, niin valittiin mielummin tuo toimintaseikkailu, mikä varmasti pääsisi enemmän oikeuksiinsa elokuvateatterin ääniefekteissä.


Leffa oli ihan huikean hyvä! Vaikka meillä suht kovat odotukset olikin, niin ne kyllä vielä ylittyivät! Kotiin päästyämme luettiin vielä vähän arvosteluita ja ihan hämmennyttiin siitä, kuinka huonoksi toi leffa oli haukuttu! Paskan marjat! Mun mielestä se oli ihan mieletön!


Oliverin mummille pullo kermalikööriä hoitopalkkioksi :)

Päivä oli kaikenkaikkiaan ihana, vaikka mitään kovin mullistavaa ei tehtykään. Elokuvissa olen viimeksi käynyt monia vuosia sitten, joten se jo itsessään oli mulle iso juttu :D Oliverkin oli tykännyt päivästä mummin kanssa :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

juhannus 2013

Vietettiin aivan ihana Juhannus perinteisesti meidän sukumökillä Portaassa ja mä oisin voinut jäädä sinne loisimaan vielä ainakin viikoksi...nyt mulla on ihan kauhee arkeenpaluumasennus, kun joutu tulemaan takaisin kotiin :( kaiken lisäksi Tomppa on päivystäjänä tän viikon, mikä on jo itsessään ahdistavaa, kun ei voi Porvoon ulkopuolelle lähteä...Nyt pitäisi jaksaa muutama viikko kotosalla, kunnes Tompan loma alkaa ja päästään ihan pitkän kaavan mukaan mökkeilemään <3 en millään jaksais odottaa.

Tosiaan! Viime viikko oli kokonaisuudessaan aika tapahtumarikas. Alkuviikko ravattiin ruokakaupoissa hamstraamassa mökkievästä yms, koska haluttiin välttää juhannusruuhkat ja päästä ajoissa starttaamaan mökille heti Tompan töiden jälkeen torstaina. Keskiviikkona vielä vietettiin hääpäivää, mikä sekin sotki normiaikatauluja ihan kiitettävästi. Siitä tulossa omaa postausta kunhan kerkiän sen rustaamaan :) Ei me täysin päästy niitä kaupparuuhkia välttämään, nimittäin mökille päästyä jouduttiin toteamaan, että yksi pieni kauppareissu viel on tehtävä, ennen kuin pääsee rentoutumaan. Niin me sitten köröteltiin vielä pikareissulle Forssaan. Pitemmittä puheitta tässä vähän kuvamateriaalia ihan huipusta mökkiviikonlopusta:


 Enin aika koko viikonlopusta tuli vietettyä notskin savussa



 :`DD

 aamupalaa nautiskeltiin mukavasti peiton alta piirrettyjä katsellen...

...samalla kun äiti dataili

 välillä vähän urheiltiin

 Oliver veteli ainakin litran verran mansikoita :)

 ja ruokaa riitti :D nälkä ei kerinny yllättämään missään vaiheessa

 Poitsu ei ois millään malttanu tulla tuolta pois :D huulet rupes jo sinertää ja leuka väpätämään, mutta karkuun meni niin pirusti, kun oltiin viemässä sitä saunaan :D
 Vaahtokarkkeja tunteella :D <3


 Löysin hengenheimolaisen

 mansikoita ja skumppaa <3 ja vaahtokarkkeja, mitkä tosin kuvasta puuttuvat :(



Mä haluun takas....


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Lintsillä



Tänään oli tarkoitus viettää ihan rento, tavallinen kotipäivä, mutta sit tulikin suunnitelman muutos :D Kaverilta tuli aamulla viestiä että lähettäiskö lintsille ja mehän lähettiin! Ja niin oli lähtenyt muutama muukin....oli nimittäin sellainen väenpaljous että huhhuh. Tietysti, kun koko viikko satanut ja lauantaina paistaa aurinko, niin porukka suuntaa heti Lintsille. Päivä oli kaikenkaikkiaan ihan mukava, vaikka joka paikkaan joutuikin jonottamaan ihan tuhottoman pitkään..

Mä en itse ole ikinä, siis en ikinä tykännyt käydä missään laitteissa. Mun mielestä se on rahan tuhlausta. Siitä huolimatta mä tykkään käydä Lintsillä, vaikka onhan se ehkä vähän yksitoikkoista aina muiden mennessä laitteisiin niin jäädä itse vain norkoilemaan siihen johonkin kulmille :D tämä kerta oli kuitenkin aikaisempiin käynteihin nähden paljon spesiaalimpi, kun sai katsella oman lapsen iloa ja ihmetystä, kun kaiken maailman vuoristoradat suhahteli ohi :) Saapi nähdä jääkö tämä ainoaksi kesäksi, kun mulla on norkoilukaveri, että haluaako pikkuherra jo ensi kesänä mennä itsekin laitteisiin hurjastelemaan.





Pikkumiehelle päivä taisi olla aikamoisen raskas, kun taistelee tuolla niin kovin unta vastaan. Toivotaan että nukahtaisi pian ja nukkuisi yönsä hyvin, niin jaksaa sitten huomenna taputella mummulan heppoja :) Nyt leffan pariin!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kun pitää olla niin FIT

Eilen koiria ulkoiluttaessani kävelin lähipuistossa jätkäporukan ohi. Jo ennen kuin kerkesin ohittamaan porukan, olivat he jo kerinneet arvostelemaan kroppani kovaäänisesti keskenään. Tissit oli hyvät, mutta persettä ei kuulemma ollut? No ei kai sitä etupuolella olekaan, toi kommentti kun oli jo heitetty ilmoille ennenkuin olin selkä heihin päin.

Tämä huvittava kohtaus, sai mut miettimään tätä nykyajan ulkonäkökeskeisyyttä. Olen toki varma, että vaikka jätkäporukassa onkin mukava arvostella naisten ulkoisia avuja, niin tuskin kukaan (tai ainakaan kovin moni) oikeasti pelkästään sitä ulkonäköä katsoo? Tai ainakaan sitä, onko perse tarpeeksi hyvä suhteessa tissien kokoon?  Eiköhän se luonne ja ns. sisäinen kauneus merkitse kuitenkin enemmän. No, jätetään tämä omaan arvoonsa ja mennään itse aiheeseen!

Mä olen  huomannut, että aina kun innostun ihan satalasissa kuntoilusta, niin auttamatta kaikki muu jää vähäisemmälle huomiolle. Vaatteet vaihtuu mukavampiin, kampaus ja meikki yksinkertaisemmaksi ja kengät käytännöllisempiin. Huumorintaju heikkenee, miehen kanssa nyhväily ei innosta jne.. Toisin sanoen energiaa ja ymmärrystä ei enää riitä muuhun kuin siihen kuntoiluun. Mun omalla henkilökohtaisella arvoasteikolla näen korkeammalla kuitenkin sen, että jaksaa elää ja nauttia, en suinkaan sitä, että kroppa on viimeisen päälle kuosissa. Luulisi muutenkin sellaisen naisen tekevän paremman vaikutuksen, joka osaa heittäytyä ja nauttia elämästä täysin rinnoin, eikä vain mieti, miten esimerkiksi ulkona syöminen rikkoo tiukkaa dieettiä tai ei kerkiä tehdä mitään hauskaa, kun täytyy viipottaa joka päivä salille. On sitten kehonkoostumus mikä tahansa (siis kunhan pysytään suht terveellisissä rajoissa), niin kyllä mä näen sellaisen naisen viehättävämpänä, joka on jaksanut panostaa ulkonäköönsä ja on iloinen ja elinvoimainen, kuin naisen, joka on ihan supertimmissä kunnossa, mutta ei jaksa nähdä muuten vaivaa ulkonäkönsä suhteen. Oishan se toki ihanteellista, jos samaan aikaan osaisi nauttia täysillä elämästä ja pitää kroppansa superhyvässä kunnossa, mutta se vaatii jo taitoa ja kyllähän siihen toki moni pystyykin. Mulla vaan se kultainen keskitie on vielä vähän hakusessa.

Kun ajattelen itseäni vaikkapa 4 vuotta takaperin, niin olin hyvin erilainen silloin kuin nykyään, niin kropaltani kuin mieleltänikin. Liikunta ei kuulunut kovin suurena osana elämääni, mutta hauskanpito ja elämästä nautiskelu sitäkin enemmän. Omaan ulkonäkööni en ollut kovinkaan tyytyväinen, mutta silloin se ei edes vaivannut mun mieltä eikä rajoittanut millään tavalla elämää. Söin mitä halusin ja milloin halusin, pidin hauskaa kavereiden kanssa ja niin pois päin. Nyt ei saa kuitenkaan käsittää väärin! Mä olen enemmän, kuin tyytyväinen siihen, että olen löytänyt terveellisemmän tavan elää, koska on varmasti sanomattakin selvää, että mun kroppa voi nykyisin erittäin paljon paremmin, kuin mitä silloin. Kaikessa kun on kääntöpuolensa..Mä kuitenkin kaipaan sitä vanhaa Tanjaa, joka ei ollut ihan näin pinnallinen, kuin mitä nykyään.

Nykyään olen tyytyväisempi ulkonäkööni, kuin mitä olen koskaan ennen ollut. Samalla kuitenkin tietynlainen spontaanius ja elämästä täysillä nauttiminen ja sitä kautta ehkä se tietynlainen nuoruuden tunne on hiipunut. Ainakin jos vertaan nykyistä itseäni siihen muutamien vuosien takaiseen minään.

Sitä on itse itselleen se pahin arvostelija. Ei kukaan muu noteeraa sun kropan pieniä epäkohtia, jotka susta itsestä tuntuu niin kovin suurilta ja ylitsepääsemättömiltä. Mietitäänpä vaikka mua ja mun miestä. Meidän molempien paino on heitellyt jonkin verran suuntaan ja toiseen tän yhteistaipaleen aikana. Tottakai silloin kun mies oli intissä, niin se oli jonkin verran paremmassa fyysisessä kunnossa kuin mitä sen jälkeen. Mut arvatkaa mitä. Mä en ole huomannut ulkonäöllisesti mitään eroa! En missään vaiheessa. Koska yksinkertaisesti mä en vaan keskity sellaisiin asioihin, eikä se kiinnosta mua. Toki jos toinen lihoisi tai laihtuisi ihan kauheasti lyhyessä ajassa, niin tottakai se tulisi noteerattua. Mutta joku kymmenen kilon heitteleminen ei näy mun silmiin missään.   Mussa se tosin on tainnut näkyä, kun kehon koostumus on nykyään aivan eri kuin ennen :D ja täytyy kyllä myöntää, että vaikka mieleltäni olisinkin ollut vapautuneempi silloin joskus, niin en mä sitä kroppaa enää takaisin ottaisi :P

kesä 2009


kesä 2013



Tämän kesän projektina on liikuntamäärän vähentäminen ja vähäisemmän liikuntamäärän hyväksyminen, elämästä nauttiminen, spontaanius ja ennen kaikkea antaa itselleni lomaa tästä pinnallisesta maailmasta ja oppia hyväksymään se tosiasia, että olin mä sitten koostumukseltani millainen tahansa, niin se ei määrittele mua ihmisenä, vaan ihan muut asiat :)

torstai 13. kesäkuuta 2013

Tuleva parturikampaaja täällä hei!

Tänään ne valintatulokset sitten julkaistiin. Muutaman tunnin kerkesin aamulla jännitellä, vaikka olinkin varautunut siihen, ettei niitä vielä tänään julkaistaisi. No ei tarvinnut kuitenkaan kauaa jännäillä kun ne olikin jo julkaistu ja siellähän mun nimi sitten komeili. Fiilikset oli aika hassut. Samaan aikaan innostuneet, vähän ehkä jopa kauhistuneet ja ihan pikkasen myös pettyneet, koska olisin toivonut hiukan enemmän pääseväni kauneuspuolelle. Lisäksi kaikki, joihin valintakokeissa tutustuin, olivat päässeet kauneuspuolelle. Tyytyväinen olen joka tapauksessa. Ihan kummallinen olo, jotenkin leijuva ja jännittynyt :D Mun ei pitänyt tänään treenata, mutta tuli tossa pieni jalkatreeni vedettyä tän flow:n voimin. Vielä kun tulisi päätös Oliverin hoitopaikasta, niin lohkahtaisivat viimeisetkin palaset paikalleen. Porvoossa on nyt sellainen tilanne, että osa päiväkodeista on homaongelman takia suljettuina, joten valinnanvaraa hoitopaikan suhteen ei juuri ollut, ja jouduttin tyytymään siihen ainoaan vaihtoehtoon, joka tässä lähellä on. Päätöstä ei kuitenkaan ole vielä tullut....sitä siis odotellessa.

Mun fiilikset opiskelun suhteen on nyt aika erilaiset kuin mitä silloin, kun lähdin opiskelemaan peruskoulupohjalta. Intoa ja halua oppia on ihan erilailla ja koska multa löytyy pohjalta jo yksi ammatti, niin mun ei tällä kertaa ole mikään pakko opiskella, vaan mä lähden opintielle ihan silkasta omasta halustani :) Yksi tunnetila on kuitenkin täysin sama, kuin mitä joka ikinen vuosi ennen seuraavan lukuvuoden alkua. Nimittäin into hamstrata kaikkia ihania koulutarvikkeita! Siis voi sitä innostuksen määrää, kun aina ennen koulun alkua pääsi Tiimariin uusimaan kynät, kumit, penaalit ym.! :D ei sillä etteikö niitä löytyisi jo valmiina kotoa, mut mun on vaan pakko saada uudet :D

Ei mulla sen tähdellisempää tällä kertaa. Tässä vähän vielä päivän rentoiluasua, mikä tosin vaihtuu kohta hiukan peittävämpään vaatetukseen, kun suunnataan Ollen ja pyörän kanssa pihalle ja puistoon leikkimään :) toivottavasti ei saada vettä niskaamme...