Äitiyden myötä

Raskauden aikana usein mietiskelin, minkälainen ihminen ja äiti musta tulee. Valmistauduin henkisesti siihen, että mulla luultavasti tulisi olemaan muutama ylimääräinen kilo vatsan seudulla ja paljon univelkaa. Minua hiukan myös pelotti se, etten enää huolehtisi itsestäni samalla lailla. Mietin, miten saamme järjestettyä tarpeeksi aikaa parisuhteen hoitoon, jos väsymys painaa. Tottakai myös tuleva vastuu ihan uudesta, pienestä ihmisestä hiukan jännitti.  Kuitenkin ajattelin sosiaalisen elämäni pysyvän kutakuinkin samanlaisena, nyt mulla vain olisi tuo pieni lisämokkula mukana kaveritapaamisissa.

Täytyy myöntää että todellisuus hiukan yllätti mut.

Mitä tulee noihin ihmissuhteisiin, en osannut kuvitella että musta tulisikin tällainen kotihiiri, joka ei uskalla hypätä vauvan kanssa bussiin huristaakseen vaikka silloin tällöin keskustaan. Näin ollen kavereiden näkeminen onkin ollut pääasiassa juurikin kavereiden vastuulla. Heidän kun on pitänyt minut nähdäkseen aina raahautua meille. Niin ne vierailut sitten pikku hiljaa vähenivät. Onneksi on facebook, jonka kautta on helppo pitää yhteyttä ja kyllä tää tilanne kevään myötä tulee paranemaan.

Joo, tokihan sitä väsymystä on enemmän kuin ennen, mutta ylipäänsä vauva-arjen väsymys, yöheräilyt ym. ei ole ollut niin rankkoja, mihin varauduin. Tokihan olisi kiva nukkua kokonaisia, katkeamattomia öitä, mutta kyllä mä niitä elämäni aikana vielä kerkiän nukkumaan.Kaiken lisäksi maito ainakin riittää kun on noita yösyöttöjä.

Ennen Oliverin syntymää tuli välillä tuskailtua jos jonain arki-iltana ei ollutkaan mitään mielekästä tekemistä. Varsinkin raskauden loppupuolella odotin kovasti synnytystä ihan vain senkin vuoksi, että mulla olisi tekemistä. No nyt sitä tekemistä sitten riittää :D tosin se taas ei mua yllättänyt. Sen vuoksi nykyään osaa oikeasti arvostaa niitä pieniä hetkiä, kun saa vain olla tekemättä yhtään mitään, tosin ei sitä enää oikein edes osaa rauhoittua paikoilleen.

Aika ei riitä kauneudenhoitoon enää samalla lailla kuin ennen. tai voisi sen ajatella niinkin, että mulla on nykyään niin paljon muita juttuja mitkä menee edelle, että niiden jälkeen ei enää vaan huvita heittää naamiota naamalle, ajella jalkoja tjms. Tässä asiassa pitäisi kyllä vähän tsempata.

 Mitä tähän  kroppaan tulee niin en ole ikinä elämässäni ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa kuin nyt olen. Luulen, että aika monelle naiselle käy näin. Raskauden myötä niitä kiloja tulee väistämättä ja moni tuore äiti niistä haluaa päästä eroon. Vauvakiloja sulatellessa sitä saattaa innostua urheilusta enemmänkin ja asettaa itselleen sitten koko ajan uusia tavoitteita. Mulle ainakin kävi niin. Ensin oli tavoitteena vain päästä samoihin mittoihin kuin ennen raskautta, mutta eihän se siihen jäänyt. Olen aika ylpeä itsestäni, kun jaksan pitää itseni kunnossa. Hyvässä fyysisessä kunnossa sitä jaksaa kannella tuota päälle 8 kg:n punnusta päivät pitkät.

Äitiyden myötä olen paljon onnellisempi kuin ennen ja ennen kaikkea arvostan elämää aivan erilailla. Arvostan myös ihmissuhteitani toisin kuin ennen ja nykyään tulee useammin mietittyä, mitä kavereille mahtaa kuulua. Olen aina ollut luonteeltani empaattinen, mutta nykyään se piirre on korostunut entisestään.

Kaikista eniten mut kuitenkin yllätti se äärettömän voimakas ja pyyteetön rakkaus, jota tunnen poikaani kohtaan. Saan ylpeänä katsella, miten isi jaksaa leikkiä poikansa kanssa ja ennen kaikkea saan katsoa poikaani, joka on tehnyt elämästäni niin elämisen arvoista.

yllätysvieraita ja unipohdintaa

Onneksi eilen tuli vedettyä ihan kunnon lenkki vaunujen kera. Tänään kun vain on  vilkaissutkin ulos niin on alkanut masentaa. Mä vaan en pysty kävelemään jos lunta tuiskuaa naamaan niin ettei eteensä nää. Tietysti voisihan sinne laittaa jonkin sortin suojalasit päähän (:D ) . No vietettiin sitten sisäpäivä tänään.

Väsäsin vaihteeksi vähän erilaista lasagnea. Nimittäin Texmex-lasagnea. Ohje täältä . Muuntelin tosin vähän tota reseptiä, eikä siitä sitten tullutkaan ihan niin hyvää ku mitä odotin. En vaan koskaan meinaa saada noihin laatikkoruokiin tarpeeksi makua.

Eilen tapahtui aivan mieletön yhteensattuma. Tompalla oli taas Mahjong-ilta täällä meillä ja Ollen kummisetä ja yksi toinen kaiffari oli tulossa pelailemaan ja heidän lisänään tämän kummisedän opiskelukaveri, jota ei oltu aiemmin tavattu.  Kun tää porukka rantautu meille niin siinä esittelyjen lomalla mietiskelin kun tää opiskelukaveri näytti niin hirveen tutulta. Siinä kun asiaa sitten pohdiskelin ääneen niin tajuttiin että oltiin yläasteella rinnakkaisluokilla :D kumpikaan ei vain meinannut tunnistaa heti toista kun viime näkemisestä on aikaa jotain 7-8 vuotta. Täällä Porvoossa ei muutenkaan nää koskaan ketään vanhoja tuttuja Pornaisten ajoilta niin tuli tää yllätystapaaminen pienoisena yllätysshokkina :D. Siinä sitten melkein hysteerisinä vaihdettiin kuulumiset ennen pelin alkua ja tullaan tässä sitten ilmeisesti treffaamaan uudemmankin kerran samoissa merkeissä.

 Sitten vähän Oliveria

Mä oon jo jonkin aikaa pohtinut tuon pikkumiehen unipolitiikkaa. Lähinnä sitä että saako poju tarpeeksi unta palloonsa. Vai onko nykyinen unimäärä ihan riittävä sellaisenaan. Oliver herää edelleen öisin keskimäärin noin 5 kertaa, ja hän tosiaan tarvitsee sen tissin saadakseen uudestaan unta. Pelkkä tutti ei  auta, sen avulla saatan saada siirrettyä imetystä n 20 minuuttia myöhempään.

Toki jokainen vauva on erilainen, mutta voisin kuvitella tuon unen tarpeen olevan kuitenkin aikalailla vakio. Päivällä Oliver nukkuu kaiken kaikkiaan  ehkä n. 2 tuntia puolen tunnin pätkissä. Yksi puolituntinen tulee lisää jos lähdetään vaunulenkille.

Illalla Oliver nukahtaa noin klo 20.30 ja nukkuu sylissä vaihtelevasti klo 21.30 asti, jolloin annamme vellin, vaihdamme vaipan ja laitamme pojun yöunille. Joskus hän nukahtaa heti, välillä menee vähän pidempi aika saada hänet nukahtamaan. Yöllä hereilläoloaikaa tulee imetysten vuoksi ehkä noin 45 min-1 h. Aamulla Oliver herää lopullisesti klo:  8-9.30 välillä. Mitä aikaisemmin Oliverin laittaa illalla nukkumaan, sitä aikaisemmin hän yleensä herää aamulla. Näin nopeasti laskettuna voisin kuvitella unitunteja olevan yön aikana n. 10 tuntia. Toki jokainen yö on erilainen. Yhteensä siis vuorokauden aikana unitunteja kerääntyisi n. 13-14 tuntia. Mun mielestä se kuulostaa aika pieneltä määrältä noin pienelle ihmiselle.

Hereilläoloaikanaan Oliver on välillä varsin levoton ja jopa ajoittain aika turhautunut. Olen kyllä ajatellut tämän johtuvan ennemminkin  hänen lisääntyneestä touhuamistarpeestaan. Aina herätessään Oliver on kyllä pirteä ja levänneen oloinen, eikä häntä ihan hetkeen saa uudestaan menemään unten maille. Paitsi itseasiassa tässä yhtenä päivänä kokeilin sitä vanhaa temppua, joka oli käytössä pojun ollessa ihan kirppu. Nimittäin rinnan päälle nukuttamista. Sain Oliverin nukkumaan tunnin putkeen, kun heti hänen herättyään nostin hänet päälleni ja painuin itse sängylle makaamaan. Voisi tehdä itsellekin ihan hyvää tällainen käytäntö kun mulla on tapana Oliverin päikkäreiden ajan vain juosta ympärikämppää tekemässä rästihommia :D

 Vaihteeksi sliipatut hiukset :D eilen kylvyn jälkeen kampasin hienosti sivuun niin sinnehän ne jämähti yön aikana.

Tarkoituksena olisi hommata erilliset parvekevaunut, jos vaikka ulos nukuttaminen auttaisi noihin päikkäreihin. Helpottaisi omaakin elämää huomattavasti jos Oliver nukkuisi edes yhdet vähän pidemmät päikkärit päivässä, eikä vain noita pätkiä.

herkuttelua ja hölpötystä

Viikonloppuun ei nyt tällä kertaa(kaan) mahtunut mitään ihmeellisyyksia, vaan ihan peruschillausta kotona ja porukoilla.  Mun veli tosin oli meillä pitkästä aikaa yökyläilemässä talvilomansa kunniaksi. Veikka tuli jo torstaina ja oli kyllä mukavaa kun oli perjantaipäivän joku täällä seurana.

La-su yöksi  suunnattiin mun porukoille laatuaikaa viettämään. Tosin mä jäin matkan varrella huhkimaan salille ja Tomppa haki mut sit jälkikäteen. Tuli saunottua sopivasti ja herkuteltua taas hiukan liiaksi asti mokkapaloilla, letuilla ja ties millä. Ei vaan voi mitään et oon tällanen possu :)

 

Meillä (no okei mulla) ois ihan hirveesti kaikkee hankittavaa. Pitäis saada uusia vaatteita ihan koko perheelle, mulle treenikassi ja -vaatteita, sisustusjuttuja, maalaustarvikkeet Oliverin huonetta varten ja vaikka mitä. Ja koko ajan keksin vielä lisää mitä pitäs saada :D. Ihan ensiksi kuitenkin hankitaan Oliverille niitä uusia isompia yökkäreitä.

Tosiaan, vaikka tolla Ollen huoneella ei mikään kiire vielä ole, niin olisi ihan mukava saada se valmiiksi nopeasti. Mua jotenkin hirveesti häiritsee se sen keskeneräisyys. Ei ollenkaan huvita edes imuroida siellä kun se toimii tällä hetkellä vain tavaroiden säilytyspaikkana. Maalit vain sattuu olemaan niin kalliita, että on jäänyt projekti toistaiseksi taka-alalle. Ja toisaalta taas kun ei pidä hirveää kiirettä niin kerkiää paneutumaan kunnolla tulevaan sisustukseen :)

Tätä juttua ei nyt oikein irtoa niin siirryn suosiolla tuonne kuntoilublogin puolelle :D

Mielipiteitä vanhempien biletyksestä

Tää aihe on sellainen, joka saa ainakin täällä blogimaailmassa monen lukijan sapen kiehumaan. Niin monet kerrat olen lukenut erilaisista blogeista anonyymien hyökkäyskommentit, kun äiti on ollut viikonloppuna bilettämässä. Täältä pesee nyt oma kantani kyseiseen asiaan.

Jokaisella meistä on omat tapansa rentoutua ja niin sanotusti päästää hetkeksi irti arjesta. Toisille se tarkoittaa esimerkiksi parin viikon välein tapahtuvaa shoppailureissua, paria tuntia päivässä kirjan parissa tai vaikka esimerkiksi muutamaa kuntosalikeissiä viikossa. Varsinkin nuorille äideille biletys on se pieni pakohetki arjesta. Jotkut tarvitsevat tällaisen arjesta vapautumisen useammin kun toiset. Kukaan ulkopuolinen asiasta sen enempää tietävä ei kuitenkaan ole oikea henkilö kertomaan, mikä on se oikea tapa tai oikea määrä ottaa hiukan vapaata. Tämä "sääntö" niin pitkään, kun lapsi ei asiasta kärsi. Tietysti asia on aivan toinen, jos lapsen hoitoa laiminlyödään.

  Ei ole mun asia lähteä tuomitsemaan niitä vanhempia, jotka käyvät vaikka joka viikonloppu juhlimassa, mutta ei mun tarvitse heitä ymmärtääkään. Kun perustetaan perhe, niin myös oman ajatusmaailman on muututtava. Jos elämä jatkuu sellaisena, että vain odotetaan tulevaa viikonloppua että saadaan muksu hoitoon ja päästään bilettämään, jotakin on pielessä. Näin en kuitenkaan usko kovinkaan monessa taloudessa oikeasti olevan.

Kun Oliver syntyi, olin valmis myymään joka ikisen bailurytkyn, korkkarin ja laukun, koska olin ihan varma etten koskaan milloinkaan poistuisi poikani luota ja keskittyisin koko lopun ikääni vain hänen hyvinvointiinsa. No tulinhan mä lopulta järkiini ja löysin taas oman naiseuteni :D. Ensimmäinen tyttöjeniltakin oli "jo" pojan ollessa nelikuinen.

Mulla ja Tompalla on periaatteena, että enempää kuin kerran kahdessa kuussa ei juhlita. Meille tämä on hyvä väli. Joku toinen voi olla sitä mieltä että kamala miten usein ja joku toinen taas sitä mieltä että hirveän harvoin. Meillä myös tämä juhliminen tarkoittaa sitä, että toinen on Oliverin kanssa mummulassa sen aikaa. Pojalla on siis koko ajan toinen vanhempi seuranaan. Voi hyvinkin olla, että yhteinen ilta mulla ja Tompalla on tiedossa vasta sitten, kun Oliver omasta tahdostaan haluaa jäädä mummulaan yökylään.

Meillä on kummallakin taas muutaman viikon päästä tulossa omat iltamamme, joista aiomme hyvillä mielin kummatkin nauttia. Vanhempien hyvinvointi ja hyvä olo vaikuttaa auttamattomasti myös lapseen. Samaten, jos vaikka äiti on aina vain kotona, eikä koskaan pidä niin sanotusti vapaata, stressi ja turhautuminen on taatusti jossain vaiheessa edessä, ja siitä saa kärsiä myös lapsi. Jokainen lapsi ansaitsee levänneen ja stressittömän vanhemman!

Kun mä lähden viihteelle, en ajattele sitä lomana Oliverista, koska sitä se ei suinkaan ole. Se on vain kavereiden kesken vietetty ilta, jonka jokainen äiti silloin tällöin ansaitsee. :) Ja kuinka ihanaa sitä onkaan taas seuraavana päivänä virkistäytyneenä napata oma kullannuppu syliin ja jatkaa taas sitä ihanaa vauva-arjen pyöritystä.

Harjoitus tekee mestarin

Kuten olen jo aikaisemminkin täällä maininnut, niin Oliverilla on nykyään hirmunen tarve päästä itse eteenpäin. Luonnolliseti taidot ei kuitenkaan vielä riitä ryömimiseen. Olen kuitenkin lievittänyt pojan turhautumista laittamalla tämän välillä paljaalle lattialle, jossa nyt olisi kuitenkin paremmat mahdollisuudet päästä eteenpäin kuin peiton päällä. Itse asiassa näin se fysioterapeuttikin kehotti aina välillä tekemään. No tänään sitten laitoin pojun hetkeksi paljaalle lattialle, jossa hän hetken aikaa tarmokkaasti räpiköi ja alkoi sitten nuolemaan lattiaa :D:D no se siitä sitten.

Oliver haluaisi myös lähes jatkuvasti olla istuma-asennossa. Valitettavasti selän motoriikka ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt, jotta hän pysyisi istumassa ilman tukea. Istumaan oppiminen helpottaisi huomattavasti meidän arkea, koska se sattuu olemaan ainoa asento, jossa Oliver jaksaa itsenäisesti touhuta ja leikkiä. Tyynyillä tuettuna olen kokeillut syöttötuolia muutaman minuutin ajan ja siitä hän tykkäsi kovasti, kun vain oli leluja saatavilla.  Jäpikkä on myös löytänyt varpaansa, joilla onkin hauska leikkiä äidin sylissä istuessa <3

Kuvat ei ole tältä päivältä mutta tältä viikolta kuiteskin.

 

Eilen lattiaa puunatessani muistin taas yhden edessä olevan urakan. Nimittäin Oliverin lelujen pesun. Osa leluista on konepestäviä, joten senkus vain heittää koneeseen, mutta suurin osa kuitenkin pitäisi pestä käsin. Ongelmaksi muodostuikin nyt että missä mä ne oikein pesen? Kylpyammettahan ei tietääkseni saa käyttää mihinkään muuhun kuin vauvan kylvettämiseen. Siinä vaan olisi niin mahdottoman yksinkertaista hoitaa lelujen pesu. Meiltä kyllä löytyis jos jonkinnäköstä ämpäriä, mutta niitä on käytetty akvaarion putsauksessa, joten ne ei oikein sovellu tähän hommaan. Täytyykin tässä lähipäivinä tilata Tompalta jonkinlainen vati jossa homman voisi hoitaa.

Jostain syystä nappailen näitä naamakuvia aina juuri hiusten pesun jälkeen :D

Tompalla on taas kavereiden kesken Mahjong-ilta tuolla meitin keittiössä, joten kaipa sitä pitäs vähän siistiä paikkoja, että tänne kehtaa päästää ketään sisään :)

Eilinen

 

 Eilen oli vähän erikoisempi päivä. Saatiin nimittäin mieluisa vieras Helsingin suunnalta. Tää kyseinen kaveri pääsi viimeksi käymään Oliverin ristiäisten aikoihin, eli kerkesi taas muutama kuukausi mennä tässä välissä. Kuten tossa aiemmassa postauksessa kerroin, niin ollaan tosi huonoja lähtemään kyläilemään, varsinkin Porvoon ulkopuolelle. Sillä saralla olisikin vähän opettelemista. Mutta oli kyllä mahtavaa nähdä ihanaa kaveria pitkästä aikaa :)

Ollaan alettu pitämään Oliverilla kuolalappua. Poitsu kuolaa niin paljon että rinnus on koko ajan märkänä ja sen vuoksi iho ei pääse paranemaan rinnasta. Oliver on myös oppinut  raapimaan kyseistä aluetta, mikä myös hiukan hidastaa paraneminprosessia. Kortisonikuuri on ollut nyt kaksi viikkoa päällä ja pitäisi taas jäädä tauolle. Ihottuma tosin näyttää nyt huomattavasti paremmalta kuin vaikka viikko sitten. Täytyy toivoa ettei tauon aikana tapahdu paljoa takapakkia.

 Tääkin viikko menee tortillojen parissa :D nyt on tosin eri täytteet ja tortillakin on tällä kertaa maisitortillaa. No mut parempi nä tortillat kun ne karjalanpiirakat mitä joskus aiemmin aina vedin :D

Tuli myös vähän herkuteltua kinkkupiirakalla, minkä tosin tein ruispohjalla, ei siis niin paha synti ;)

Perunaporkkanavelli on nyt vaihdettu viljavelliksi. Pikkuhiljaa olisi myös tarkoitus alkaa maistelemaan vähän puuroa. Se sijainen siellä neuvolassa hiukan jopa patisti että pitäisi jo pikkuhiljaa löytyä se viiden aterian ruokarytmi. Mä taas olen vähän kyllä sitä mieltä, ettei tässä mikään hoppu vielä ole, kun imetyskin vielä onnistuu. Haluaisin kuitenkin tarjota jo aamusta jotain pojalle, kun rintamaito ei oikein tunnu jostain syystä enää aamuisin maistuvan ja poitsulla taatusti on nälkä. 

Kanaa meillä maistellaan jo toista viikkoa, eikä oikein vieläkään miellytä herran makuhermoja. Vihannessoseet on niin paljon paremman makuisia. Maku ei pitäisi kanassa olla kauhean tuju mutta kaipa se on se erilainen rakenne mikä siinä tökkii.

Tänään ois pientä siivousurakkaa tiedossa. Lattiat huutaa imurointia ja pesua. Pakko kuitenkin kävästä vaunulenkilläkin kun aurinko paistaa niin ihanasti. Nyt täytyy mennä pesemään poitsun kädet ja nassu kun Mini (meitin mummelikoiruli) pussaili ne ihan märäks :D ja Oliver nautiskeli ja työnsi vaan kättä lähemmäks . Voi mun pieniä <3

Tykkääkö teidän vauvat imurin äänestä? Mä pystyn nimittäin imuroimaan koska vain nimittäin poitsu on aina tyytyväinen niin pitkään kun imuri on päällä :D

Viikonloppu

 Viikonloppusuunnitelmiin kuului lähinnä vierailua Ollen isovanhempien luona ja pyrähdys salin puolella. Käytiin siis pitkästä aikaa Tompan porukoiden luona (isä,äitipuoli ja sisko). Meiltä on kävelymatka sinne, mutta silti tulee käytyä ihan liian harvoin. Sunnuntaina suunnattiin sit mun porukoille, missä taas vieraillaan n. kerran viikossa :D ei ihan tasapainossa tää meidän vierailupolitiikka. Mutta toisaalta taas kaikki Oliverin isovanhemmat on itse huonoja kylässä kävijöitä, joten silloin kun vastuu näkemisestä on yksin meillä ja perheitä on kokonaiset neljä kpl niin tottakai vierailuvälit on suht pitkiä. Mun porukoilla taas ollaan totuttu käymään viikottain ja usein jäädään myös yökylään. Siellä kun käydään, niin ei olla ees mitään vieraita, vaan se on vähän kuin toinen koti meille.

Vierailujen takia tuli herkuteltua vähän ylimääräistä. Tompan porukoilla suklaakakkua ja mun porukoilla laskiaispullia :D mutta onneksi tulee itse leivottua niin harvoin että satunnaiset leivonnaiset ei tunnu missään.

 Lauantaina oli niin mahtava ilma että olisi ollut rikos jäädä sisälle kökkimään koko päiväksi. Aurinko paistoi, eikä pakkastakaan ollut kuin muutaman asteen verran. Pitäs jemmata aurinkolasit vaunuihin niin olis mukana aina kun tarvii, meni aika siristelemiseksi koko matka.

Porukoilla kokeiltiin Joel-serkun kävelytuolia ja ai että kun oli hauska vehje :D jäpikkä peruutteli vauhdikkaasti, väänteli ja paineli ja virnisteli minkä kerkesi. Ei vain oikein uskaltanut kokeilla kun muutaman minuutin ajan, kun tuo istuminen ei oikein vielä herralta suju.

Mökömököilme kun äiti kehtas lykätä aamupalan ajaksi sitteriin. 

Oliverilla olisi nykyään niin kiire koko ajan ja energiaa ihan liikaa mutta kun taidot ei oikein vielä riitä. Äidillä ja isillä on kädet täynnä töitä jotta saisi pikku-ukon pidettyä tyytyväisenä ja huonot on ollut tulokset silti :D poitsulla olisi hirveä tarve päästä jo itse eteenpäin. Näin ollen leikkimatto on tätä nykyä aikamoinen taistelutanner. Tosin känkkäränkkää aiheuttaa myös pojun hampaiden puhkeaminen ja mahakin on ollut pienellä vähän kovalla :/

 Nyt on erillinen kuntoilublogi perustettu. Vielä on vähän keskeneräinen mutta hiljaa hyvä tulee! Linkki löytyy bannerin alta.

HUOMIO!

Eräs anonyymi mulle tossa aikaisemmassa postauksessa vinkkasi, että mun treenipostailut on varsin tylsiä ja olisikin parempi jos perustaisin kuntoiluilleni ihan oman blogin.

Ei mikään huono ehdotus ja otinkin neuvosta vaarin :)

Blogi on vielä ihan alkutekijöissään ja tulee ajanpuutteen vuoksi vielä olemaankin jonkin aikaa :D

Mutta nyt on vielä aikaa kertoa oma mielipiteensä. Eli PUOLESTA VAI VASTAAN erillisen treeniblogin suhteen?

liikkumisia

Maanantai

• 4 km vaunulenkki (ilman koiria)

Keskiviikko

•   20 min crossia
• vatsatreeni
• selkätreeni
• 50 kyykkyä vauva sylissä

Torstai

• 4 km vaunulenkki (ilman koiria)
• 20 min crossia
• vatsatreeni
• selkätreeni

Perjantai

• 20 + 5 min crossia
• vatsatreeni
• selkätreeni

 Lauantai

• Salitreeni: 

- 15 min stepperi

- selkä+vatsa+reidet+peppu 5x15 + 3x15

-10 min crosstrainer 

• Vaunulenkki (ilman koiria)

Motivaation puutteesta huolimatta jaksoin tsempata aika hyvin kuluneen viikon. Kotitreenissä käsipainoon on lisätty taas kilo lisää, näin ollen paino on nyt 9 kg. Lisäksi olen erityisen tyytyväinen tohon salitreeniin. Tompan opastamana sain paljon enemmän tehoja irti. Aikaisemmin olen käynyt laitteet läpi suoraan maksimipainoilla sen 3x15 toistoa. Nyt teinkin niin, että aloitin ihan pienellä painolla, tein 10 toistoa, laitoin vähän lisää painoja, taas 10 toistoa ja vielä sillä maksimipainolla 2-3x15 toistoa. Lihakset tottui pikkuhiljaa kasvavaan painoon ja jaksoin painaa kovemmin kuin koskaan ennen. Näin menin ekan kierroksen ja toisen sitten ilman lämmittelyjä sen 3x15 toistoa per laite. 

Mulla on työn alla treenipostaus, jonka joudun jakamaan aika moneen osaan. Ajattelin siis ihan juurta jaksain kirjoittaa mun treenitavoista lämmittelystä salitreeniin ja niin eespäin. En tosin yhtään osaa sanoa milloin ne on julkaisukuntoisia, siinä voi mennä kauankin kun ei ihan joka päivä ole aikaa niitä työstää. Hiljaa hyvä tulee :) 

 

Vauhdikas perjantai

Tää päivä on mennyt niin uskomattoman nopeesti ettei mitään rajaa. Aamulla kyllä noustiin ehkä hiukan myöhemmin kuin yleensä (vasta klo 10.20 ) mikä tietysti myöhäisti hiukan meidän aikataulua. Olisin mielelläni lähtenyt vaunulenkille mutta yhtäkkiä kello olikin jo kolme ja Tomppa pääsi töistä ja piti lähteä ruokakauppaan :D. Meille on muodostunut tavaksi lähteä aina koko perheen voimin hakemaan viikonloppuruoat. Kiva omasta mielestä päästä vähän tuulettumaan ja Oliverkin varmasti tykkää satunnaisesta maisemanvaihdoksesta.

Mitään ihmeellisyyksia meillä ei ole suunniteltuna viikonlopulle. Käydään pikavisiitillä Tompan porukoilla ja varmaankin myös mun porukoilla. Lisäksi ajattelin suunnata taas salille jompana kumpana päivänä.

Olen vetänyt koko viikon tortilloja ruoaksi :D se vaan on niin helppoo ruokaa. Olisi kyl fiksua vaihtaa vehnätortilla täysjyvätortillaan ja joskus niin teinkin, mutta se vaan maistuu niin puulta että mielummin käytän noita pullatortilloja :)

Ei mulla sen ihmeellisempää asiaa tänään, tässä siis vielä muutama kuva loppuun :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Motivaation puutetta ja lisäravinnehifistelyä

Tuntuu että nykyään joutuu tsemppaamaan itseensä tuplasti enemmän että jaksaa treenailla. En ole kuitenkaan antanut itselleni lupaa lipsua. Tiedän nimittäin että jos alan löysäillä, niin lopputulos saattaa olla täysi kuntoilumattomuus (ei taida olla mikään oikea sana :D ). Joskus kyllä tekisi mieli vain antaa olla sen sijaan että hampaat irvessä väkipakolla rupeaa jumppailemaan. Yleensä kuitenkin auttaa, kun muistelee kuinka hyvä olo onnistuneesta treenistä tulee ja illalla menee hyvillä mielin nukkumaan kun on taas jaksanut tehdä jotain oman hyvinvointinsa eteen.

Tänään oli sellainen päivä, että meinasin jättää treenailut väliin, kun ei vain millään olisi huvittanut. Tompalla oli menoa, joten treenailuun olisi aikaa vasta paljon myöhemmin kuin normaalisti. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja Tompan tullessa kotiin aloitin normaalisti treenin ja mikä olikaan lopputulos ?! Lämmittely kyllä tökki hiukan mutta itse lihaskunnon jaksoin vetää ihan täysillä. Jaksoin kuntoilla pidempään kuin normaalisti ja aika loppui lopulta kesken, kun taas yleensä se on kiinnostus mikä ensiksi loppuu. Lisäsin jopa käsipainoonkin kilon lisää. Joskus kannattaa pakottaa itsensä vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kuntoilublogit on hyvä motivaattori, mikä auttaa jaksamaan. Olen myös imenyt itseeni innostusta selailemalla Fitnesstukun sivuja. En ole oikein koskaan ymmärtänyt lisäravinteiden perään (lähinnä tietämättömyyden vuoksi) mutta nyt mun kiinnostus on herännyt. Näin kotikuntoilijana ja vain satunnaisena salillakävijänä en mitään ihmeellisyyksia tarvitse, mutta en näe proteiinilisissä ruokavalion rikastajana mitään haittaakaan. Satun vaan olemaan tällainen pieni hifistelijä, joka innostuessaan jostain jutusta haluaa heti kaiken oheismateriaalin myös :D

Mun veli on kova urheilemaan ja käyttääkin kaikenmaailman massannostojauheita, rasvanpolttopillereitä ja mitälie.Siltä suunnalta  saan siis kannatusta lisäravinteiden käyttöön. Sitten on Tomppa. Hänen mielestään taas kaikki muu paitsi palautusjuomat on täysin turhia ja hänen mielestään lihasten kasvatus pitäisi tapahtua ilman ylimääräisiä apukeinoja. Luulen, että jos jossain vaiheessa mulle käy täysi hurahtaminen kaikenmaailman mömmöihin, niin Tomppa laittaa mut kyllä järkiini, eikä anna mun tilailla mitään ylimääräistä.

Kaikenlisäksi mun ruokavalio on terveellisempi kuin ikinä ennen. Syön paljon proteiinipitoisia tuotteita, kasviksia ja täysjyvätuotteita. Leivän ja pastan syöntiä olen myös hiukan vähentänyt. Saatan esimerkiksi iltapalaleivän korvata paistetulla munalla. Ainahan sitä toki voisi syödä vielä terveellisemmin, joten mulla olisi ehkä prepattavaa hedelmien syönnin kanssa, sekä muunnella hiukan sitä jokapäiväistä salaattia hiukan erilaisemmaksi. Lisäksi saisin opetella syömään paremmin kypsennettyjä kasviksia.

Neuvolakuulumisia

Tuntuu kuin viime neuvolakäynnistä olisi ikuisuus. Tosin tätä kertaa en liiemmin odotellut koska luvassa oli taas piikkejä pienen pyllyyn. Oli kuitenkin mukava päästä tekemään tilannekatsaus pojun kehityksestä ja etenkin näyttämään ihottumaa. PAITSI että eipä ollutkaan vastassa tuttu ihana neukkutäti, vaan sijainen...eli se siitä tilannekatsauksesta ihottuman suhteen. Ohjeeksi saatiin jatkaa samalla kuurilla. Iho ei kuitenkaan tädin mielestä näyttänyt ollenkaan pahalta.

Oliver oli kuin mikäkin päivänsäde koko vierailun ajan ja hymyili ja kujersi tädille koko käynnin ajan. Ja palkinnoksi tulikin sitten piikkiä :(

Tällaiset merkinnät tuli neuvolakorttiin:

"Iloinen ja suloinen poika. Kasvu ok. Soseita syö ja äidinmaitoa saa. Kehitys iän mukaista. Jokeltaa paljon. Rokotuksia saanut."

Suluissa aiemmat mitat:

Paino: 8,300 g (7.535 g)
pituus: 66,0 cm (64,6)
Py: 43,9 cm (42,7)

Oliverilla nousi lämpö jo heti pari tuntia rokotusten jälkeen, mutta pienet unet sai sen taas hiukan laskemaan. Nyt lämpö on kuitenkin taas nousemassa, joten annetaan vähän Panadolia heti iltapesujen jälkeen.

Katselin muuten tuossa päivällä videoita Oliverista muutamien päivien ikäisenä :D voi meitin pientä pullapoikaa <3 hassua miten sitä voi pieni ihminen kasvaa niin vauhdilla.

Sakset viuhuu ja koirat tykkää (not)

Meillä on ollut koirien pesu jo monen monta viikkoa projektina. Jospa sen nyt tänään hoitaisi pois. Tota rotua kun pitäisi pestä suht useasti. Olen pitänyt turkit mahdollisimman lyhyenä ihan vain käytännön syistä. Enää kun ei ole aikaa harjailla todellakaan niin usein kuin ennen, ja noiden turkit täyspitkänä tarvitsisi sen harjauksen muutaman kerran viikossa. Ulos meillä on kummallekin lämpimät haalarit, vaikka eipä noiden kanssa näin talvella pitkälle pötkitäkään. Kun lumi kerääntyy paakkuina pienten anturoiden väliin niin matka tyssää siihen. Se on tosi harmi, koska noista elukoista huomaa, kuinka niille on nyt talven aikana kertynyt energiaa mitä ei oikein saa purettua kunnolla kun lenkit ovat lyhyempiä.

Nykyään sitä saattaa yhtäkkiä havahtua että  herran jestas siitä on jo monta viikkoa kun viimeks on tullut harjattua koirat. Satuin vilkaisemaan myös ton toisen suuhun ja näyttäisi olevan raaputuksen ja kunnon hammaspesun tarpeessa...sekin kun olisi oikeasti sellanen homma mikä pitäis säännöllisesti tehdä....aaaarkh kun sitä on oltu huolimattomia. Pitääkin pitää palaveri miehen kanssa ja sopia vaikka turkin harjaus ja hampaidenpesuvuorot että tulis velvollisuudet hoidettua.

Varsinkin noi hampaat mua vähän huolettaa. Kummaltakin löytyy hammaskiveä ja tuolta mummelilta sitä on jouduttu ihan nukutuksessakin poistamaan (ja siinä samalla muutama hammaskin), joten nyt olis kyllä tsemppauksen paikka ja yritettävä vähän raaputella niitä pois. Joka päivä ruoan seassa ne on kyllä saanut merileväuutetta, minkä pitäisi auttaa hammaskiveen, sekä kovia luita on kyllä pureskeltavaksi, mutta silti pitäisi se säännöllinen harjauskin tehdä.

 Musta tuntuu etä meillä menee nykyään ihan tajuttomasti leipää, vaikka itse olenkin hiukan sen syömistä vähentänyt. Muistan kun Tomppa oli intissä niin jouduin aina pakastamaan suurimman osan leipäpussista kun en olisi millään kerinnyt sitä syömään ennen homehtumista :D no nykyään sitä leipää sitten meneekin melkein 2 pussia viikossa. Olen jo jonkin aikaa miettinyt leipäkoneen hankkimista, mutta ei oikein inspaisi ostaa enempää härveleitä jo valmiiksi täyteen keittiöön. Eilen sitten repäisin ja leivoin ensimmäistä kertaa ihan yksinäni omin kätösin vähän sämpylöitä

ohje on täältä . Käytin jauhoina täysjyväruisjauhoja ja -sämpyläjauhoja. Laitoin sekaan myös leseseosta ja mantelirouhetta. Suolaa voisi ohjeessa olla ehkä hiukan enemmän, koska vähän mauttomiksi jäivät.

Ajattelin ottaa ihan tavaksi silloin tällöin tehdä itse leipää, niin säästyisi vähän rahaa muihin juttuihin.

Punkkaripoju eilen illalla kylvyn kautta menossa nukkumaan. Suussa muuten pilkottaa kaksi pientä hampaan alkua! Nyt loppui äidin sormien pureskelut :)

jumppailua

Maanantai

• Crosstrainer 20 min
• vatsatreeni
• selkätreeni
• 4 km:n vaunulenkki (ilman koiria)

Tiistai

• Crosstrainer 20 min
• vatsat
• selät
• 4 km:n vaunulenkki (ilman koiria)

Keskiviikko

• crosstrainer 10+10 min (välissä noin vartin tauko kun piti nukuttaa poitsu)
• selät ja vatsat

Torstai

• Crosstrainer 20 min
• selät ja vatsat

Lauantai

• salitreeni: 

-lämmittely 16 min

- ylävartalo

-reidet ja peppu

- loppuverryttely stepperillä 10 min

Nää maanantaipostaukset rupeaa jo olemaan aika kaavamaisia ja uskonkin ettei hirveän montaa kiinnosta lukea tätä, mutta tästä mä saan mukavaa lisäpotkua tekemiseen. Voisin kuvitella että tän vaikutus on aikalailla sama kuin ruokapäiväkirjalla on syömisiin. Tottakai sitä panostaa syömisiin enemmän jos joka ikinen suupala on merkattava muistiin :) mä siis jaksan tän osalta kuntoilla paremmin, koska kaikki kuntoilusuoritukset tulee näkymään täällä.

Olen yrittänyt panostaa enemmän oikeaoppiseen selkätreeniin, sekä muutenkin kiinnittänyt enemmän huomiota puhtaisiin suorituksiin vatsalihasliikkeitä tehdessä. Kotona kun on ihan liian helppo lintsata jos joku liike tuntuu liian rankalta. Painona mulla on tällä hetkellä 8 kilon käsipaino. Tuo salitreeni piristää kummasti, kun vaihtoehtoja treeniin on niin paljon. Kotona mulla on aikaa treenata vain tunti, niin ohjelman täytyy olla hyvin suunniteltu. 


Ei mulla muuta tällä kertaa :) aika vähän kortilla niin tuli vähän sekava sepostus. Palailen taas paremmalla ajalla!

On mulla kyllä ihana mies

Nyt on uusi banneri paikoillaan! Mitä mä tekisinkään ilman tuota kakslahkeista <3

Nyt ei ole aikaa sen enempää pohtia tätä elämää kun pitää mennä pesemään tuo pienempi kaksilahkeinen :) Hyvää perjantaita kaikille ja palaillaan asiaan taas huomenna!

Tää ei oo mun päivä

Otsikko kuvaa hyvin mun tämän päivän fiiliksiä. Tomppa latas mulle tossa muutama päivä sitten Gimp:n jotta saisin vihdoin ja viimein tehtyä tänne kunnon bannerin. Kovasti olen myös toivonut voivani tehdä esim sisustuskuvakollaaseja, mitkä tähän mennessä on ollut ihan mahdottomia tehdä kun käytössä on ollut vain Paint. No enhän mä sitä kuollaksenikaan osaa käyttää :D tänäänkin oisin voinu ihan hyvin treenata sen ajan mitä mulla meni sen perhanan ohjelman kanssa säätäessä. Tomppa sitten lupas väsätä mulle sen bannerinkin, kun ei jaksa kattella tätä mun tietokoneen kanssa riehumista ja rekkamieskiroilua, kuulemma liian epänaisellista :D

Oliverikin on ollut tänään levottomampi, eikä ole oikein suostunut nukkumaan. On varmaan mun turhautuminen itseeni tarttunut poikaankin :( nyt tää äippä rauhottuu ja antaa suosiolla viisaampien tehdä noi dataushommat!

Väsäsin eilen poitsulle maissisosetta valmiiksi pakkaseen odottelemaan. Tällä hetkellä ollaan maisteltu tosiaan vasta perunaa, porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa, luumua ja mangoa. Lauantaina olisi tarkoitus suunnata Epooseen sosetalkoisiin. Meillä ainakin porkkanavarasto tarvitsee täydennystä. Tarkoituksena olisi hilpaista salille ennen noita talkoita. Saapi nähdä tuleeko tsempattua nyt paremmin vai huonommin kun ei ole kaveria mukana :P

Oliverin kuulumisia

Nyt on mies lusinut vapaansa loppuun ja palasi lopullisesti töihin, todellinen arki siis alkoi taas. Noi lomaviikot on ollut ihan luksusta ja olo onkin aika haikea kun seuraavaan lomaan onkin vähän pidempi aika. Tosin olen kyllä todella tyytyväinen tohon Tompan työaikaan (7-15) , koska saadaan olla kuitenkin iltapäivät yhdessä. Muutenkin päivät menee ihan hujauksessa nyt kun pojallakin on ihan erikseen jo muutama ruokailuhetki päivässä. Lämpenisi vain noi ilmat niin voisi ottaa taas vaunulenkitkin päivittäiseksi rutiiniksi.

 Mutta siis, niitä Oliverin kuulumisia

Eilen alkoi taas uusi kortisonikuuri. Ihottuma pääsi laajentumaan hiukan isommalle alueelle tämän kymmenen päivän aikana, kun piti käyttää vain perusvoidetta. Toivotaan että tämä uusi kuuri laittaisi paranemisprosessille vauhtia. Ensi viikolla olisi taas neuvola, mutta olen tässä jo pari päivää kelaillut, josko sinne jo soittaisi ja kyselisi tuosta ihosta, että olisiko jo aika käydä näyttämässä lääkärille. Luultavasti kuitenkin rasvaillaan nyt siihen neuvolaan saakka vain urakalla ja annetaan neukkutädin päättää jatkosta.

Oon tässä miettinyt josko kohta vaihtaisi perunaporkkanavellin siihen tuhdimpaan tavaraan, eli viljavelliin. Toinen vaihtoehto olisi ruveta pikkuhiljaa maistelemaan puuroa. Kaavailen vähän tuota puuroa tulevaisuudessa iltapalaksi ja velliä aamupalaksi. Vähän tuntuu kyllä vielä aikaiselta ruveta noita viljoja syöttämään. Voipi olla että odottelen vielä jonkin aikaa. Tuota tuhdimpaa iltapalaa haluaisin Oliverille sen vuoksi, koska poitsu edelleen heräilee yön aikana melko useasti. Olisi siis mukavaa, että hänet saisi tainnutettua edes kolmen tunnin ajaksi ennen ensimmäistä tankkausta.

Meidän päivät poitsun kanssa on tätä nykyä aika hektisiä. Oliver tosiaan oppi tuossa jokin aika sitten kääntymään selältä vatsalleen ja sitä kääntymistä tapahtuu noin sata kertaa päivässä :D se on siis pojun uusi lempileikki, harmi vain että se vatsallaan olo ei sitä todellakaan ole. Lattialla leikkiminen onkin siis tätä nykyä aika stressaavaa hommaa sekä pojalle että äidille. Poitsu koittaa kovasti kääntyä aina tilaisuuden tullen ja äiti  joka toinen kerta yrittää estää ja viedä huomion muualle koska osaa jo ennustaa tulevan turhautumisen ja metakan, mikä seuraa siitä kun poitsu ei vain oikeasti jaksaisi enää kannatella päätään riittävästi ollakseen mahallaan. Onneksi tämäkin vaihe on ohimenevää sorttia.

 Tänään tuli muutes eteen aika piinaava tilanne, kerkisi tää äippä jo hiukan säikähtämään:

Oliver saa tätä nykyä sosetta siis kolme kertaa päivässä. Oliver näyttää kovasti tykkäävän näistä hetkistä ja ruokailu sujuu mallikkaasti,  poitsu osaa olla ruokailuhetket todella nätisti ja keskittyy vain siihen olennaiseen.  Tällä kertaa Oliver oli jotenkin hirveen levoton ja tunki joka välissä sormia suuhun ja muutenkin touhusi kaikkea ylimäärästä. Yhtäkkiä poitsu alkoikin sitten hurjasti kakomaan ja koitti yskiä mutta mitään ei tullutkaan ulos. Äkkiä poika irti sitteristä, käsivarrelle ja läppäisyjä yläselkään. Tavarat tuli helposti ulos ja poitsukin rupesi vaan hymyilemään kun tilanne oli ohi. Itse vaan kerkesi säikähtämään niin pirusti, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna tuskin kyse oli kuitenkaan oikeasta tukehtumisvaarasta (?) Opinpahan kantapään kautta että jos lapsi on liian levoton niin kannattaa vain suosiolla siirtää ruokailuhetkeä tuonnemmaksi. HUHHUH!

Mutta nyt katsomaan täykkäreitä :)

viime viikon urheilua

Maanantai

15 min crossia + vatsat ja selät

Tiistai

20 min crossia + vatsat ja selät

Keskiviikko

20 min crossia + vatsat ja selät

Torstai

Kuntosali: 15 min crossia (vastus 35) + selkä+ reisi+peppu

Tosiaan, torstaina repäisin ja lähdin kaverin innoittamana verestämään muistia että minkäslaista siellä salilla olo oikein olikaan. Kunto on mielestäni aikalailla parempi kuin mitä se oli silloin ennen raskautta, kun viimeksi salilla tuli käytyä. Lisäksi mulla on nykyään paljon enemmän tietoa ja olen ehkä muutenkin vähän fiksumpi, mitä tehokkaaseen kuntoiluun tulee. Ei mulla aikaisemmin ollut tietoa esimerkiksi siitä, kuinka tärkeitä asioita palautusjuoma, tarpeeksi isot painot ja puhtaat sarjat ovat. Tuli siis käytettyä aika vähän tehokkaammin kuin silloin ennen. Lisäksi en muistaakseni silloin kärsinyt näin voimakkaista lihassäryistä kuin mitä nyt sain aikaiseksi :D jooh, venyttely jäi turhan vähäiseksi.

Mulla olisi nyt tästä lähtien tarkoitus käydä kerran viikossa tuolla salilla treenaamassa nimenomaan reidet, peppu ja selkä, koska nuo alueet jää kotikuntoilussa varsin vähälle. Mielestäni jalat saa muuten ihan tarpeeksi treeniä crossatessa ja käsivarret taas vähän turhankin tarpeeksi pojua kantaessa :D haba kasvaa pojun tahdissa. Reisiä tosin saan treenattua myös kyykätessä samalla kun hyssyttelee poitsua.

Tuli vaihteeksi kivoja yllätyksiä matkan varrella. Olin jo varautunut sekä bussikortin että salin magneettikortin lataamiseen, mutta ilokseni huomasinkin, että magneettikortissa oli vielä 8 kertaa jäljellä ja bussikortissa matkoja 38 :D

Sain vihdoin aikaiseksi mitata itseni. Vaikka mittasin itseni noin kymmeneen kertaan, niin olen silti varma ettei nää mitat ihan 100 % : sesti pidä paikkaansa. Suluissa aiemmat mitat, mitkä otettu 19.12.11

vyötärö: 67 cm  (72 cm)        -5 cm

lantio: 79 cm (82 cm)            -3 cm

peppu: 85, 5 cm  (91 cm)        - 5,5 cm

reisi: 49 cm (49 cm)             - 0 cm

Sukupuoliroolit

 "Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista..." "mistä on pienet tytöt tehty? Kukista ja perhosista..."

"Kun sukupuolta ei jatkuvasti korosteta, lapsista kasvaa kukaties sellaisia, jotka leikkivät kaikkien kanssa eivätkä ajattele, että on olemassa tyttöjen ja poikien juttuja. Ja kun lapsilla on aidosti mahdollisuus valita asioita, jotka heitä itseään kiinnostavat, heidän itsetuntonsa paranee ja heistä kasvaa suvaitsevaisia ja erilaisuutta hyväksyviä."

Näin kertoo Vauva-lehdessä haastateltu Tanja Pirhonen artikkelissa "Tyttö, poika, vai lapsi?". Artikkelin luettuani, rupesin pohtimaan omaa suhtautumistani kyseiseen asiaan. Niin kuin joka asiassa, myös tässäkin ajattelu- ja toimintatavassa on hyvät sekä huonot puolensa. Olen samaa mieltä sen suhteen, että sukupuoliroolit on ehkä vähän liiankin tiukassa mitä tulee lasten kasvatukseen. Pojilla on poikien jutut ja tytöillä taas omansa. Pojat ja tytöt leikkivät siihen tiettyyn ikään asti yhdessä, kunnes huomaavat sen tosiasian, pojat leikkivät autoilla ja tytöt nukeilla.

Vanhemmat huomaamattaan (ja myös tarkoituksella) jo pienestä pitäen opettavat lapsilleen, kuinka erilaisia tytöt ja pojat ovat. Tytöt vaaleanpunaisissa röyhelömekoissaan leikkimässä nukeilla, pojilla taas junaratansa ja leikkiautokokoelmansa. 

Muistan raskauden puolivälin, kun saimme tietää lapsen sukupuolen. Olin mahdottoman onnellinen poikalupauksesta ja suunnittelin jo automatot ja puujunaradat lastenhuoneeseen, sekä kuvittelin jo itseni futiskentän laidalle katselemaan isää opettamassa poikaansa pelaamaan. Samalla olin kuitenkin hiukan haikea, koska nyt en pääsisi ostelemaan niitä ihania vaaleanpunaisia prinsessamekkoja tai pieniä ballerinakenkiä. On ne sukupuoliroolit siis aika tiukassa minussa itsessänikin.

Vanhemmat, jotka kasvattavat lapsensa sukupuolisensitiivisesti, ovat mielestäni todella rohkeita. He uskaltavat rikkoa normeja ja ottavat sen riskin, että heidän lapsensa ajatusmaailma poikkeaa hieman muiden lasten ajattelutavasta. Jos asian kärjistää, niin he tavallaan opettavat lapsensa niin, ettei tästä tule koulukiusaajaa, mutta samalla altistavat hänet itsensä koulukiusaukselle. Nykyajan koulumaailmassa helpoin tapa säästyä koulukiusaamiselta on sulautua massaan.

Mielestäni nimenomaan pojat ovat sukupuoliroolissa melkoisen ahtaalla. Tyttöä, joka pukeutuu poikamaisesti, ei katsota pahalla. autoilla leikkivää tyttöäkään ei pidetä mitenkään erityisenä. Pojilta taas jo ihan lähtökohtaisesti odotetaan pienestä pitäen kiinnostusta urheilua, autoja ym vastaavaa kohtaan.  Tämä omalta osaltaan aiheuttaa paineita poikalapseen, jos kiinnostusten kohteisiin sattuukin kuulumaan enempi niin sanotut tyttömäiset jutut.

Omissa kasvatustavoissani tulee auttamattomasti näkymään sukupuoliroolit, enkä näe siinä mitään väärää.Yritän kuitenkin olla korostamatta näitä rooleja liikaa. Pojalla poikien vaatteet ja tytöllä omansa. Oliverilla  tulee kuitenkin olemaan täysi oikeus valita itse omat kiinnostuksen kohteensa, ilman painostusta mihinkään niin sanotusti "sopivampaan". Sillä ei ole piiruakaan väliä jos vaaleanpunainen pupu kelpaa unikaveriki paremmin, kuin batmanfiguuri. Sitä paitsi isikin tykkää vain enempi, koska vaaleanpunainen on isin lempiväri ;)

Mitä mieltä itse olette? Entä mitä ajatuksia herättää täysin sukupuolisensitiivinen kasvatus?

Eilisen ostoksia

Tässäpä nyt vähän eilispäivän shoppailusaldoa :)

Oliverille kaikkea kivaa. Ensimmäinen nokkamuki, purulelu, lelusoitin ja muumikirja. 

Puruleluja meillä on jo ihan mukavasti, mutta kaikki on niin isoja että Oliver ei oikein osaa asetella niitä kunnolla suuhun. Tuo uusi purtulelu on just passelin kokoinen ja Ollekin näyttää tykkäävän. Toi lelusoitin maksoi vain 2,95 € niin pakkohan se oli napata mukaan. Sitä Oliver sitten hakkasikin koko illan ja äitin ja isin korvat soi :D muumikirja taas oli pakko ostaa, kun tarinaa pystyy rikastamaan noilla äänillä, mitkä tulee sivukuvia painamalla. Pirun kallis se kyllä oli...

Raskauden aiheuttamien vahinkojen korjaussarja

Kummatkin tuotteet bongasin uusimmasta Vauva-lehdestä ja päätin ottaa kokeiluun, kun kaupassa pomppasivat eteeni. Elvital Arginine Resist, jonka vaikuttavana aineena toimii Arginiini-aminohappo, lupaa muun muassa seuraavia asioita:

• Ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien 64 % vähemmän irtoilevia hiuksia
• 3 viikon käytön jälkeen hiukset ovat 124 % kestävämmät

Tuskin ainakaan pahaa tekee mun hiuksille?

Nappasin myös tällaisen uutuuden. Tää ois ollu aika passeli jo raskausaikana. Tämä lupaa:

• ehkäistä raskausarpien syntymistä
• vaalentaa jo olemassa olevia arpia
• tehdä ikääntyvästä ihosta joustavamman ja tasaisemman
• tasoittaa ihon sävymuutoksia

Tulosten saamiseksi tätä on käytettävä 2 kertaa päivässä 3 kuukauden ajan. Saa nähä muistanko :D

Ostettiin myös ihan kiitettävästi herkkuja ja herkuttelua tuo eilinen päivä sitten olikin...vähän sellainen kutina etten pysty estämään itseäni ja tänäänkin hiukan maistelen :P mitäs sitä itselleen mahtaa

sekametelisoppa

 

Käytiin tänään shoppailemassa Oliverille jotain kivaa lelua, jonka parissa se viihtyisi itsekseenki vähän aikaa. Jotain, mitä voisi painella ja kuuluisi ääniä. Oli kyllä suhteellisen huono valikoima. Ainoa tosi kiva  ja edullinen lelu mikä löydettiin oli sellainen, missä olisi ollut paljon erilaisia nippeleita ja nappeleita äänien kera, mutta valitettavasti siinä oli myös näyttö, jossa oli liikkuva kuva. Noin pieni kun ei saisi vielä liikkuvaa kuvaa katsella ja oli lelussa ikärajanakin 1 wee. Oli sitten pakko jättää kauppaan, tosin nyt vähän harmittaa. Olisihan sen voinut ottaa jemmaan odottelemaan sopivampaa hetkeä. 

  Tänään vähän herkuteltiin (ja herkuttelu jatkuu edelleen)

 

 Ärsyttää itteekin nää peiliposet, mutta meillä ei oikein ole mitään hyvää kamerapaikkaa mihin kameran saisi oikealle korkeudelle pystyyn, enkä aina viitsisi Tomppaakaan pyytää kuvailemaan.

Mulla ois pientä himotusta vähän sisustella uudelleen, varsinkin tätä olkkaria. En vaan nää siinä hirveästi järkeä kun en saisi tätä kuitenkaan sellaiseksi kuin haluaisin, kun noi Ollen lelut on aina pitkin poikin plus mun kaikki kuntoilijutut :D pitäs keksiä nille jotkut järkevät säilytyspaikat. Haluaisin tästä vähän vaaleamman ja pelkistetymmän ja ehkä jotain pientä bling blingiä koristetyynyjen ja -kivien muodossa.

 

Kokeilin ensimmäistä kertaa ottaa silmämeikistä kuvaa :D no ei ihan onnistunut eikä varmaan tuu myöhemminkään onnistumaan kun kamera on niin huono.

Uutta tukkaa, märkänä tosin. Se siitä pitkään harkitsemisesta :D tossa jossain postauksessa nimittäin kerroin siitä että haluaisin värjätä hiukset mutta en vielä tiedä minkälaiseksi. Tässä yks päivä sitten vaan marssin kauppaan ja nappasin ton värin (mitäs sitä äkkipikaisuudelleen mahtaa). Ihan hyvä siitä kyllä mun mielestä tuli. Nyt vaan odottelen että väri vähän haalenee, niin näkee sopisiko siihen vähän tummemmat raidat. (p.s. kiva kaukalo toi paita tässä kuvassa :D )

äippä ja äipän pullaposki

Huomenna postailen vähän niistä ostoksista :)

Kauneudenhoitorutiineja

Oma henkinen ja fyysinen jaksaminen on tärkeää vauva-arjessa (ja muutenkin). Ja niinhän se menee, että kun kroppa voi hyvin, niin mieli on myös virkeämpi. Vaikka aika ei samalla tavalla enää riitäkkään itsensä huoltamiseen, niin on joitakin asioita ja rutiineja, joista en suostu eikä myöskään todellakaan kannata luopua, vaikka olisi kuinka kiire arki.

Tässä nyt vähän mun omia perusoperaatioita :)

Päivittäin:

• Kasvojen puhdistus ja rasvaus: Tää käytäntö mulla on ollut jo peruskouluajoilta saakka. Mulla oli yläaste aikaan (ja sen jälkeenkin jonkin aikaa) keskivaikea akne, jonka vuoksi itsetunto oli aika nollissa. Näistä ajoista muhun on kuitenkin juurtunut todella syvälle ymmärrys siitä, kuinka tärkeää kasvojen puhdistus on,  aamuin sekä illoin. Pääasiallisesti ostan kaikki kasvojen puhdistus- ja hoitotuotteet apteekista tai The Bodyshopista. Nykyään olen käyttänyt enemmän apteekin tuotteita, koska sinne on helpompi mennä kuin keskustan Bodyshoppiin.

Tällä hetkellä käytössä olevat tuotteet. Sebamedin kasvovesi ja puhdistusvaahto, Lumenen sävyttävä voide ja Basiron-hoitovoide. Itseasiassa Sebamediä ostan suht useasti, nyt tosin olen jo aika kyllästynyt ja vähän jo mieli tekiskin hilpasta joku päivä pitkästä aikaa sinne  Body shopiin ostamaan vaikka joku ihana Tea tree-setti. Yleensä mulla on kasvorasvana Apteekin Humektan-perusvoide, mutta sen loputtua otin käyttöön ton kesäisen sävyttävän voiteen, kunnes jaksan käydä ostamassa taas uuden putkilon Humektania. Basironia käytän finneihin (yllätys :D ) aina silloin kun muistan.

Muutaman kerran viikossa

• Kasvojen kuorinta: Käytän kasvojen kuorintavoidetta oikeastaan joka kerta kun käyn kunnolla suihkussa ja tällä siis meinaan sitä, kun en vain treenin jälkeen nopeasti huuhtase itseäni vaan pesen myös hiukset ym. Kuorin myös vartalon oikeastaan joka kerta kun käyn suihkussa, eli noin. 4-5 kertaa viikossa.

• Kasvonaamio: Naamioiden käyttö on jäänyt ihan liian vähälle, enkä nyt ole taas moneen viikkoon ehtinyt viitsinyt sitä tehdä. Suosin kovasti savinaamioita, enkä oikeastaan juuri muita naamioita osta. Tosin joku kosteuttava ja ravitseva naamio voisi näin talviaikaan olla ihan kiva.

Kaapista löytyy The Body shopin Seaweed ionic clay-magneettinaamion jämä, jonka voisi nyt joku päivä käyttää loppuun kun näyttää jo vähän kuivahtaneen. Lisäksi on Silva Arctican Minttusuklaa&hunaja-kasvonaamio, jonka ostin viime kesänä, kun en raskausaikana uskaltanut tuota toista naamiota käyttää.


Tuo magneettinaamio on aika ytyä kamaa, eikä kauhean herkälle iholle sovikaan. Se perustuu jotenkin siihen, että ensimmäisten viikkojen aikana (käytetään siis pari kertaa viikossa) se imee epäpuhtaudet pintaan, jonka jälkeen kuivattaa ne. Suklaanaamio taas on jotenkin tosi niljakkaan tuntuista, eikä siksi ole kauheasti tullut tuolla tökötillä naamaa sotkettua.

• Hiusten hoito: Shampoo vaihtelee ihan sen mukaan  mikä nyt sattuu kaupassa ensimmäisenä käteen. Pyrin kuitenkin aina ostamaan jotain kuiville ja elotomille hiuksille tarkoitettua :D semmoset kun mun hiukset tuppaa olemaan.

Käytän nykyään pelkästään Aussien hoitoaineita, koska ne sopii mun hiuksille parhaiten. Marketin hoitoaineet laittaa jostain syystä mun hiukset ihan karseeseen kuntoon. Pyrin pitämään hoitoainetta aina yliaikaa päässä. Saatan esim tulla suihkusta pois vielä hoitoaineet päässä ja pestä ne vasta 15 minuutin päästä. Lisäksi laitan aina suihkun jälkeen hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Näitäkin puteleita on kertynyt kaappiin jos jonkinmoista, mutta tällä hetkellä käytössä Sunsilkin oranssi puteli vahingoittuneille hiuksille ja Favoran 2in1 suihke, joka antaa hiuksille hoidon lisäksi tukea. Sitä suihkutan joskus kuivaankin tukkaan jos se alkaa vaikuttaan liian kuivalta :D 

• Vartalon kosteutus: Rasvaan kropan joka kerta suihkun jälkeen. Itseasiassa parempi olisi jos jaksaisi/viitsisi rasvata vaikkapa joka ilta, varsinkin näin talvella. Kesällä kyllä tuli rasvailtua päivittäin kun tuli esim jalkoja esiteltyä hiukan enempi kuin talvella. Joka tapauksessa, suihkun jälkeen läträän koko kropan läpi vauvaöljyllä, jonka jälkeen vielä rasvaan. Tällä tavalla rasvaa kuluu paljon vähemmän kuin ilman tuota öljyä. Lisäksi mun iho on paljon paremman näköinen kuin silloin kun en ollut vielä keksinyt tuota öljyä.

Kerran kuussa tai harvemmin

• Hiusten värjäys: En itseasiassa ole koskaan kiinnittänyt siihen huomiota, kuinka usein värjään tukkaani, mutta voisin kuvitella, että lähin arvio olisi n. kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Silloin kun hiukset oli vaaleat, luonnollisesti värjäsin niitä useammin kuin nyt kun juurikasvu ei tummissa hiuksissa juurikaan näy.  Syy mun hiusten huonoon kuntoon onkin se, että silloin kun värjään niitä, niin muutos on yleensä aika radikaali edelliseen. Kyllästyn siis nopeasti yhteen kuosiin ja haluan aina jonkun täysin uudenlaisen tukan. 

• Hiusten öljyhoito: Tätä mun pitäs tehdä useammin, nimittäin tää on mun mielestä yks parhaimmista hiustenhoitomuodoista. Käytössä on ihan oikeastaan joka ruokakaupassa myytävä XZ:n öljyhoito, joka isketään päänahkaan, kammataan niin että sitä on kaikkialla hiuksissa ja annetaan vaikuttaa noin puoli tuntia, jonka jälkeen pestään hiukset normaalisti.  Tää tekee hiuksista ihanan sileät ja kiiltävät.

• Kulmien värjäys: Värjään aina itse kulmani, koska mun mielestä se jälki, mitä ammattilaiset saa aikaan, ei paljoa poikkea siitä mitä itse voi kotona tehdä paljon halvemmalla. Kaiken lisäksi ammattilaisella teetetty värjäys kuluu ihan yhtä nopeasti kuin kotona suoritettu värjäys. 

 Astiasta kukkaruukkuun, voisko joku mua viisaampi kertoa, miksi toi mun teksti on aina noin supussa :D ? Siis miksi noi rivit jää niin lyhyeiksi ja voiko sen jotenkin fiksata paremmaksi?