Oliverin kuulumisia

Nyt on mies lusinut vapaansa loppuun ja palasi lopullisesti töihin, todellinen arki siis alkoi taas. Noi lomaviikot on ollut ihan luksusta ja olo onkin aika haikea kun seuraavaan lomaan onkin vähän pidempi aika. Tosin olen kyllä todella tyytyväinen tohon Tompan työaikaan (7-15) , koska saadaan olla kuitenkin iltapäivät yhdessä. Muutenkin päivät menee ihan hujauksessa nyt kun pojallakin on ihan erikseen jo muutama ruokailuhetki päivässä. Lämpenisi vain noi ilmat niin voisi ottaa taas vaunulenkitkin päivittäiseksi rutiiniksi.

 Mutta siis, niitä Oliverin kuulumisia

Eilen alkoi taas uusi kortisonikuuri. Ihottuma pääsi laajentumaan hiukan isommalle alueelle tämän kymmenen päivän aikana, kun piti käyttää vain perusvoidetta. Toivotaan että tämä uusi kuuri laittaisi paranemisprosessille vauhtia. Ensi viikolla olisi taas neuvola, mutta olen tässä jo pari päivää kelaillut, josko sinne jo soittaisi ja kyselisi tuosta ihosta, että olisiko jo aika käydä näyttämässä lääkärille. Luultavasti kuitenkin rasvaillaan nyt siihen neuvolaan saakka vain urakalla ja annetaan neukkutädin päättää jatkosta.

Oon tässä miettinyt josko kohta vaihtaisi perunaporkkanavellin siihen tuhdimpaan tavaraan, eli viljavelliin. Toinen vaihtoehto olisi ruveta pikkuhiljaa maistelemaan puuroa. Kaavailen vähän tuota puuroa tulevaisuudessa iltapalaksi ja velliä aamupalaksi. Vähän tuntuu kyllä vielä aikaiselta ruveta noita viljoja syöttämään. Voipi olla että odottelen vielä jonkin aikaa. Tuota tuhdimpaa iltapalaa haluaisin Oliverille sen vuoksi, koska poitsu edelleen heräilee yön aikana melko useasti. Olisi siis mukavaa, että hänet saisi tainnutettua edes kolmen tunnin ajaksi ennen ensimmäistä tankkausta.

Meidän päivät poitsun kanssa on tätä nykyä aika hektisiä. Oliver tosiaan oppi tuossa jokin aika sitten kääntymään selältä vatsalleen ja sitä kääntymistä tapahtuu noin sata kertaa päivässä :D se on siis pojun uusi lempileikki, harmi vain että se vatsallaan olo ei sitä todellakaan ole. Lattialla leikkiminen onkin siis tätä nykyä aika stressaavaa hommaa sekä pojalle että äidille. Poitsu koittaa kovasti kääntyä aina tilaisuuden tullen ja äiti  joka toinen kerta yrittää estää ja viedä huomion muualle koska osaa jo ennustaa tulevan turhautumisen ja metakan, mikä seuraa siitä kun poitsu ei vain oikeasti jaksaisi enää kannatella päätään riittävästi ollakseen mahallaan. Onneksi tämäkin vaihe on ohimenevää sorttia.

 Tänään tuli muutes eteen aika piinaava tilanne, kerkisi tää äippä jo hiukan säikähtämään:

Oliver saa tätä nykyä sosetta siis kolme kertaa päivässä. Oliver näyttää kovasti tykkäävän näistä hetkistä ja ruokailu sujuu mallikkaasti,  poitsu osaa olla ruokailuhetket todella nätisti ja keskittyy vain siihen olennaiseen.  Tällä kertaa Oliver oli jotenkin hirveen levoton ja tunki joka välissä sormia suuhun ja muutenkin touhusi kaikkea ylimäärästä. Yhtäkkiä poitsu alkoikin sitten hurjasti kakomaan ja koitti yskiä mutta mitään ei tullutkaan ulos. Äkkiä poika irti sitteristä, käsivarrelle ja läppäisyjä yläselkään. Tavarat tuli helposti ulos ja poitsukin rupesi vaan hymyilemään kun tilanne oli ohi. Itse vaan kerkesi säikähtämään niin pirusti, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna tuskin kyse oli kuitenkaan oikeasta tukehtumisvaarasta (?) Opinpahan kantapään kautta että jos lapsi on liian levoton niin kannattaa vain suosiolla siirtää ruokailuhetkeä tuonnemmaksi. HUHHUH!

Mutta nyt katsomaan täykkäreitä :)