Äitiyden myötä

Raskauden aikana usein mietiskelin, minkälainen ihminen ja äiti musta tulee. Valmistauduin henkisesti siihen, että mulla luultavasti tulisi olemaan muutama ylimääräinen kilo vatsan seudulla ja paljon univelkaa. Minua hiukan myös pelotti se, etten enää huolehtisi itsestäni samalla lailla. Mietin, miten saamme järjestettyä tarpeeksi aikaa parisuhteen hoitoon, jos väsymys painaa. Tottakai myös tuleva vastuu ihan uudesta, pienestä ihmisestä hiukan jännitti.  Kuitenkin ajattelin sosiaalisen elämäni pysyvän kutakuinkin samanlaisena, nyt mulla vain olisi tuo pieni lisämokkula mukana kaveritapaamisissa.

Täytyy myöntää että todellisuus hiukan yllätti mut.

Mitä tulee noihin ihmissuhteisiin, en osannut kuvitella että musta tulisikin tällainen kotihiiri, joka ei uskalla hypätä vauvan kanssa bussiin huristaakseen vaikka silloin tällöin keskustaan. Näin ollen kavereiden näkeminen onkin ollut pääasiassa juurikin kavereiden vastuulla. Heidän kun on pitänyt minut nähdäkseen aina raahautua meille. Niin ne vierailut sitten pikku hiljaa vähenivät. Onneksi on facebook, jonka kautta on helppo pitää yhteyttä ja kyllä tää tilanne kevään myötä tulee paranemaan.

Joo, tokihan sitä väsymystä on enemmän kuin ennen, mutta ylipäänsä vauva-arjen väsymys, yöheräilyt ym. ei ole ollut niin rankkoja, mihin varauduin. Tokihan olisi kiva nukkua kokonaisia, katkeamattomia öitä, mutta kyllä mä niitä elämäni aikana vielä kerkiän nukkumaan.Kaiken lisäksi maito ainakin riittää kun on noita yösyöttöjä.

Ennen Oliverin syntymää tuli välillä tuskailtua jos jonain arki-iltana ei ollutkaan mitään mielekästä tekemistä. Varsinkin raskauden loppupuolella odotin kovasti synnytystä ihan vain senkin vuoksi, että mulla olisi tekemistä. No nyt sitä tekemistä sitten riittää :D tosin se taas ei mua yllättänyt. Sen vuoksi nykyään osaa oikeasti arvostaa niitä pieniä hetkiä, kun saa vain olla tekemättä yhtään mitään, tosin ei sitä enää oikein edes osaa rauhoittua paikoilleen.

Aika ei riitä kauneudenhoitoon enää samalla lailla kuin ennen. tai voisi sen ajatella niinkin, että mulla on nykyään niin paljon muita juttuja mitkä menee edelle, että niiden jälkeen ei enää vaan huvita heittää naamiota naamalle, ajella jalkoja tjms. Tässä asiassa pitäisi kyllä vähän tsempata.

 Mitä tähän  kroppaan tulee niin en ole ikinä elämässäni ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa kuin nyt olen. Luulen, että aika monelle naiselle käy näin. Raskauden myötä niitä kiloja tulee väistämättä ja moni tuore äiti niistä haluaa päästä eroon. Vauvakiloja sulatellessa sitä saattaa innostua urheilusta enemmänkin ja asettaa itselleen sitten koko ajan uusia tavoitteita. Mulle ainakin kävi niin. Ensin oli tavoitteena vain päästä samoihin mittoihin kuin ennen raskautta, mutta eihän se siihen jäänyt. Olen aika ylpeä itsestäni, kun jaksan pitää itseni kunnossa. Hyvässä fyysisessä kunnossa sitä jaksaa kannella tuota päälle 8 kg:n punnusta päivät pitkät.

Äitiyden myötä olen paljon onnellisempi kuin ennen ja ennen kaikkea arvostan elämää aivan erilailla. Arvostan myös ihmissuhteitani toisin kuin ennen ja nykyään tulee useammin mietittyä, mitä kavereille mahtaa kuulua. Olen aina ollut luonteeltani empaattinen, mutta nykyään se piirre on korostunut entisestään.

Kaikista eniten mut kuitenkin yllätti se äärettömän voimakas ja pyyteetön rakkaus, jota tunnen poikaani kohtaan. Saan ylpeänä katsella, miten isi jaksaa leikkiä poikansa kanssa ja ennen kaikkea saan katsoa poikaani, joka on tehnyt elämästäni niin elämisen arvoista.