Jooh, eli meillä on nyt palattu lähtökuoppiin nukkumisen suhteen, eli aikaan ennen unikoulua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että taas imettäisin öisin :D yllättävää. Mutta siis, tämä meinaa sitä, että meillä ei juuri nukuta öisin. Ei meillä myöskään pyöritä täysin hereillä, itketä monta tuntia putkeen tai mitään muuta sellaista, itse asiassa sellaisen toiminnan kokisin huomattavasti vähemmän kuluttavaksi kuin nämä nykyiset yötouhut. Oliver nimittäin heräilee taas n. puolen tunnin välein. Hän kyllä nukahtaa uudestaan, kun hänet kääntää takaisin selälleen ja pistää tutin suuhun, mutta bongahtaa taas hetken päästä uudestaan pystyyn. Rankinta tässä on se alati katkeava uni, minkä vuoksi se syvempi uni jää aina koko yöltä kokematta. Tätä samankaltaista toimintaa esiintyi meillä silloin ennen unikoulua, mutta se ei ollut läheskään niin rankkaa kuin nyt, koska silloin jätkä jaksoi nukkua kuitenkin sinne yhdeksään saakka, kun taas nykyään tuntuu, että mitä huonompi yö takana, niin sitä aikaisemmin jätkä haluaa jo nousta ylös. Aamut on sitä rankinta aikaa ja senpä vuoksi tulin tänne nyt purkamaan sydäntäni, iltapäivästä mä varmaan jo nauran tälle mun avautumiselle. Iltaa kohden sitä kun aina piristyy, on sitten nukkunut kuinka huonosti tahansa.
No, nyt alkaa se virallinen valitusvirsi! Astun ehkä vähän vaaralliselle alueelle, kun avaan suuni koskien muita äitibloggareita. Mutta aloitetaan nyt ihan alusta. Raskaana ollessani olin kyllä hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, että yöunet tulisivat jäämään vähiin lapsen synnyttyä ja tähän valmistauduin henkisesti jo raskausaikana. Kuitenkin, Oliverin synnyttyä ja sen vauva-arjen alettua jostain pelmahti hirveä määrä bloggareita, joiden vauvat nukkuu lähes täysiä öitä! Mitä v****a! Munko lapsi kuuluukin nyt johonkin alakastiin huonoine yöunineen ? Kyllä, tiedän itsekin ettei asia nyt ihan niinkään ole, mutta sellainen olo mulle tuli.
Mulle tuleekin aika ristiriitaiset fiilikset tiettyjä blogeja lukiessa, kun bloggariäiti fiinisti käy vauvansa kanssa rafloissa syömässä, kaikki on aina ihanaa, vauva nukkuu 12 tuntia putkeen yössä, hampaiden tulo ei tunnu missään jne. jne. Mun mielestä on toki tosi hienoa että joillain menee niin hyvin, enkä tietenkään toivoisikaan mitään muuta toisille perheille, mutta en mä voi väittää ettenkö olisi äärettömän kateellinen ja katkera siitä, että täällä päässä ei mene puoliksikaan noin hyvin. Mulle riittäisi edes ne 5 tunnin yhtäjaksoiset yöunet pari kertaa viikossa, mitään muuta muutosta en tähän arkeen tarvitsisi. Kuitenkin, tällaisia blogeja lukiessa, missä hehkutetaan vauva-arkea ja kaikki tuntuu olevan vaaleanpunaista unelmaa, mulle itselle tulee jotenkin vahvempi ja positiivisempi olo ja sitä alkaa nähdä taas asioita uudessa valossa.
Koen kuitenkin oloni katkeraksi sen vuoksi, koska musta tuntuu että meidän perhe jää jostain sellaisesta paitsi, mikä kaikilla muilla tuntuu olemaan. Mun lapsi ansaitsisi levänneen äidin päivittäiseen kanssakäymiseen ja mä tunnen katkeruutta siitä, että koko äitiysloma (mitä toi "loma"-sana tossa edes merkitsee ? ) on mennyt repaleisten yöunien varassa, kun taas toiset äidit pystyvät hyvin levänneinä antamaan lapsilleen parhaimmat puolensa.
Joku saattaisi tulla sanomaan mulle että lopeta treenaaminen ja nuku kun lapsi nukkuu. Tähän mä vastaan vain että en lopeta. Se treenaaminen nimenomaan on se asia, jolla mä kerään voimia. Hyvässä fyysisessä kunnossa mä jaksan varmasti huomattavasti paremmin kuin mitä sohvaperunana jaksaisin. Kaikenlisäksi se on myös mulle eräänlainen henkireikä. Kuntoilu ja ylipäänsä omasta kropasta huolehtiminen on se asia, jota mä pystyn täysin itse kontrolloimaan ja se auttaa mua jaksamaan.
Voi ei :/ Tosi ikävää varmasti tollanen jatkuva heräily! Meillä Jasper on alkanut heräämään 4 yöllä ja huutaa ja kitisee tunnin siitä eteenpäin vaikka on selvästi väsynyt, herää ilmeisesti siksi että haluaa maitoa. Me ollaan päätetty että vasta 5 noustaan sängystä ja piste. Oletteko te puhuneet neuvolassa tosta asiasta? Toi on varmasti tosi rankkaa, meillä kuitenkin on nukuttu suht hyvin mut välillä on taas niitä päiviä kun heräillään koko yö tunnin välein -_-
VastaaPoistaNeuvolassa kommentoitiin vaan että ei maha mitään ja että kyllä se joskus helpottaa. No on tää kyl...heräis vaikka mielummin kerran yössä kukkuilemaan muutamaks tunniks kuin että herää 10 kertaa. Toissa aamuna mä vaan aloin itkeen hysteerisesti kun väsytti niin paljon, pakko se on vaa jaksaa. Onneks se aina helpottaa päivän mittaan, niin saa päivisin kuitenkin hommat hoidettua. Meillä oli kans aluks toi sääntö et tietyn kellonajan jälkeen vasta noustaan. Ensin se oli klo 8, sit 7, sit 6 ja nyt mä oon jo luovuttanu sen suhteen :D
PoistaMeidän poika(reilu 9kk) on ollut levoton nukkuja noin kolmikuisesta lähtien. Silloin alussa ajattelin sen olevan vatsavaivoja, mutta ajankuluessa meille vaan selkeni, että poika yksinkertaisesti on levoton nukkuja. ("pahimpina aikoina" heräsi tai unen pöpperöisenä pyöri ja hyöri ja itkeskelikin hieman juurikin vartin-puolentunnin, joskus tunnin välein. Ja minä itse en luonnollisesti ehtinyt saada edes unenpäästä kiinni, kun se alkoi taas uudestaan)
VastaaPoistaJoskus oli öitä, että nukkui katkeamatta aamuun asti ja silloin jo ehdin hihkua, että nyt se vihdoin alkaa nukkua 10 tunnin yöunia..mutta sitten taas menee monta yötä, kun nostan poikaa vähän väliä syliin, jotain nukahtaisi kunnolla. Ilmeisesti siis uneksii tai muuta vastaavaa, koska itkeskeleekin jonkun verran(silmät kiinni), mutta jos poika sattuu heräämään kunnolla, eli avaa silmänsä - huuto lakkaa yleensä heti.
Itsekkäästi olen parempien yöunien saamiseksi ottanut pojan viereeni, kun alkaa ekan kerran kitistä, mikä tapahtuu LÄHES joka yö klo 24-05 välisenä aikana. Mikä tarkoittaa myös sitä, että poika saattaa syödä vielä tissiä kerran yössä, mutta minua se ei häiritse, poika nukkuu paljon rauhallisemmin meidän vieressämme. Tiedän kyllä, että olisi aika lopettaa yösyöttäminen ja pitää lapsi koko yö omassa sängyssään ja aijomme kyllä jonkunnäköisen unikoulun aloittaa..jossainvaiheessa :)
Kuulun siis myös tähän kategoriaan, joka lukee niitä mammablogeja kateellisena, missä on nukuttu jo kauan katkeamattomia yöunia..
Olen myös joskus muutamalta kaverilta kuullut, että monesti poikalapset ovat levottomampia nukkujia, kuin tytöt, en tiedä onko asiassa perää vai onko sekin vaan niin yksilöllistä.
Tsemppiä teille!
Pieni "itsekkyys" parempien yöunien saamiseksi on vaan hyvästä mun mielestä :) jos vaan on jokin keino mikä auttaa niin kyllä sitä saa hyvällä omalla tunnolla käyttää. Meillä ei ole auttanut edes viereen nukuttaminen.
PoistaAika jännä juttu jos oikeesti on totta että tytöt nukkuisi paremmin...en ole tuollaisesta koskaan kuullutkaan
tsemppiä teillekin parempien yöunien toivossa! :)
Meillä ei ainakaan pidä paikkaansa että tytöt nukkuisi paremmin! :D Esikoinen (poika 2v.) on nukkunut alusta asti oikein hyvin, mutta neidin (9,5kk) asiat on aivan toisin!
VastaaPoistaHeräilyä on noin kolmesta kuuteen kertaan yössä (ellen luovuta ja ota tyttöä viereen nukkumaan). Viime viikko olikin sitten vielä meilenkiintoisempi kun neidille putkahti neljä hammasta yhtä aikaa, eli jos sain nukkua edes tunnin ilman heräämistä niin oli aika luksusta! :)
Että kyllä sitä muillakin on uniongelmia, eikä meillä ainakaan elellä mitään vaaleanpunaista unelmaa... :)
Mutta koittakaamme jaksaa, kyllä vielä joskus saadaan nukkua! :D
niin...ehkä joskus tulee sekin aika kun niitä saa repiä tuolta sängynpohjalta ylös :P
PoistaMeidän poika nukkui ekan yön heräämättä vasta 7,5 kk ikäisenä, muutama viikko sitten... Yöt oli kans yhteen väliin yhtä ähertämistä, mut siitä päästiin aika hyvin eroon, ku käärin pinnasängyn reunoille lakanan alle monta pyyhettä rullalle niin, ettei poika pääse kääntyilemään ympäriinsä sängyssä, vaan nukkuu siinä keskelle jäävässä "pesässä". Rauhotti kyllä nukkumista heti!
VastaaPoistakuulostaapa hauskalta tuo pesäsysteemi! :D Eikö poika sitten yritä kiivetä sieltä pois vai pysyykö ihan paikallaan vaan?
PoistaKyllä se toisinaan yrittää kääntyillä mahalleen, mut useimmiten nukahtaa sinne tyytyväisenä, kun vaan sylissä rauhoitan tilanteen aina enneku lasken pojan sänkyynsä. Joku aika sitten koitin vähentää niitä pyyhkeitä pinniksestä, niin heti se oli jalkopäässä poikittain mahallaan huhuilemassa, eikä puhettakaan mistään nukkumisesta, joten jatkettiin samalla systeemillä :D Monetko päiväunet Oliver muuten nukkuu?
Poista:D pitäähän sitä käyttää tilannetta hyväkseen.
PoistaNo me just alettiin vähän säätämään noitten päiväunien kanssa, kirjoitan itseasiassa postausta siitä aiheesta parhaillani, mutta siis tähän saakka Oliver on nukkunut vähän miten lystää, eli n puolen tunnin pätkiä ehkä neljä kertaa päivässä, mutta pienen säätämisen jälkeen ollaan saatu sille nyt vakiintumaan yhdet 2,5 tunnin unet ja illalla vielä n. puolen tunnin tehotirsat :) (tai kovasti me ainakin tällä hetkellä luullaan, että tilanne ois vakiintunut :D )
Löysin sun kirjotuksen googlettelulla ja hyvä huomata etten ole ainut jonka lapsi ei vain nuku (juurikaan). Ensin kuulin monelta, että viimeistään puolivuotiaana lapsi nukkuu jo ainakin 8 tuntia putkeen yöllä. Tähän turvautuen jaksoin ensimmäisen puoli vuotta puolen-tunnin heräilypätkiä kitinöineen. Sitten kun puolivuotiaana tyttäreni jatkoi samaa rataa.. ei muuten unikoulukaan auttanut...ajattelin että noh.. sitten vuoden ikäisenä tuo tuhisee jo omassa sängyssä nätisti koko yön.
VastaaPoistaSynttärit tuli ja meni, 2 viikkoa järkyttävää huutoa läpi yön kun yritti omaan sänkyyn totutella. Luovutin.
Valvominen/heräily jatkui, aloin saamaan neuvolassa pahaa silmää. Ihan kun minussa olisi ollut se vika ettei lapsi nuku.
Nyt tuo 1v6kk nukkuu edelleen meidän välissä.. pahoina öinä herää tunnin välein kitisemään, parhaimpina nukkuu pari tuntia putkeen.
Ja olen samaa mieltä kun sinä, liikkumalla jaksaa paremmin! Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ja parempia öitä sinne :)
Mukavaa että eksyit blogiini :) minä oletin myös univaikeuksien helpottuvan, mitä lähemmäksi vuoden ikää päästään...vaikka onhan jokainen lapsi erilainen, niin silti jotenkin sen ajatuksen voimalla jaksoi yöstä toiseen että kyllä tämä kohta helpottaa. Nyt lähinnä tuntuu vain voimattomalta, kun se tosiasia on tullut eteen ettei tämä välttämättä tule tästä helpottumaan pitkään aikaan. Jaksamisia teille sinne ja toivotaan että rupeaa helpottumaan :) Toivottavasti eksyt blogiini vielä uudemmankin kerran!
PoistaMeillä on myös ollut tyttö huono nukkuja ihan vauvasta asti. Tosin suvussa on unissaan kävelyä (miehen puolelta) ja mies on muutenkin aina ollut huono nukkumaan, niin en ihmettele yhtään jos tyttö on samanlainen. Ensimmäiset 2 kuukautta nukuttiin 15min pätkissä, sitten alkoi pikkuhiljaa venyä tuntiin ja nyt "nautitaan" jo 3-4 tunnin unipätkistä. :D Neuvolassa sanottiin, että yleensä vuoden ikään mennessä helpottaa ja näin on kuulemma suvussakin mennyt.
VastaaPoistaOmaan sänkyyn opetin tytön nukkumaan jo parin kuukauden iässä, koska en itse pystynyt nukkumaan vauvan vieressä (piti olla ihan paikallaan, ettei vauva herännyt liikkeeseen) :D
Nyt tyttö on 7,5kk ja opetellaan eroon yösyömisistä..
kuulostaa aika hurjalta nuo vartin pätkät :o Oliver sentään pienempänä nukkui kahden tunnin pätkiä, eikä siihen aikaan sen vuoksi mulla itselläkään ollut päivällä yhtään väsynyt olo. Nyt se silloinen meininki olisi ihan luksusta :D Onneksi teillä on pikkuhiljaa parantunut yöt :)
PoistaHyvä Tanja! Kyllä sitä saa avautua ja pitääkin! Ei mun mielestä tollasia negatiivisia asioita tai sitä että myöntää, että on rankkaa täydy padota sisälle ja "esittää" ulospäin, että kaikki olis ruusuista. Elämä ei ikinä oo vaan ruusuista ja toisaalta hyvä näin, eihän me osattais arvostaa sillon sitä, kun asiat on hyvin. Toi Oliverin yötouhuilu on varmasti rankkaa! Mä en kyllä tiedä miten ihmeessä mä joskus pystysin siihen, että yöt on jatkuvasti noin katkonaisia, eikä saa nukkua sillon kun haluaa. Nykyäänkin mä oon jo aika väsynyt, jos yks yö menee harakoille.. Saa nähä mitä käy, jos oon joskus äiti. :D Toiv. lapsella on hyvät unenlahjat. Ei voi muuta, kun toivottaa jaksamista teille ja toivoa, että löytyy joku keino vaikuttaa tohon tai joku syy selittämään tota. Voimia ja haleja! <3
VastaaPoistano niinhän se kyllä on :) mikään ei tuntuis miltään jos kaikki ois ihan tasapaksua. Ja tosiaan niinkuin facesta näit niin onhan Oliverilla ihan kelpo syykin tohon yöheräilyyn kun niitä hampaita puskee kuin sieniä sateella :D
PoistaUskon että on varmasti todella rankkaa :( Ja ei sun todellakaan pitäis olla hiljaa tämmösestä, tottakai saat blogissas avautua tästä. Itselläni ei ole lasta, joten en voi sanoa että tietäisin siitä mitään. Luen myös muutamaa blogia jossa on juuri noin, että kaikki on ihanaa ja lapsi nukkuu monta tuntia. On kyllä epäreilua että jotkut sitten joutuvat viettämään niitä "unettomia" öitä. Mutta tsemppiä, toivotaan että yöunet alkavat pian pidentyä :) <3
VastaaPoistaKyllähän mä tiesin silloin kun vauvasuunnitelmia lyötiin lukkoon, että niitä huonosti nukuttuja öitä tulee olemaan ja tosiaan niihin olin kyllä henkisesti valmistautunut (ja olen myös selvinnyt ihan kunnialla niistä) mutta kyllä sitä välillä tulee vähän voimaton olo, kun tietää aika varmuudella että seuraava yö tulee olemaan ihan yhtä rankka. Kiitos tsempeistä <3 :) nyt saan syyttää ihan itseäni huonoista unista kun vielä tähän aikaan kukun ylhäällä :D
PoistaMoi!
VastaaPoistaTämä oli paras kirjotus sulta, ehdottomasti! Mä voin kertoa, että meillä alettiin nukkua 1,5kk vanhana niitä 12h tauottomia unia, eikä meillä myöskään tuntunut hampaiden tulo missään, ne vaan tuli.
MUTTA meille syöminen on AINA ollut se helvetti, mitä kauhulla odotan ja mielelläni venytän siihen ryhtymistä, vaikka sitten tyttäremme hermojen painolla. Meillä se syöminen menee aina aivan armottomaksi taisteluksi, tytön kiemurrellessa, syljeskellessä, huitoessa ja tehdessä kaikkea mahdollista.
Tietty tämä kuuluu kaikken soselasten touhuun mutta minusta vaan tuntuu että meidän tyttö tekee sen vielä 100 kertaa överimmin kuin muut ja muiden tehdessä sitä vain joskus, meidän tyttö tekee sitä AINA. Monesti syöminen loppuu lautasen ollessa vasta puolessa välissä, minun karjuttua kurkkuni käheäksi ja itkettyäni silmät punaisiksi.
Voin vakuuttaa, että me vanhemmat, joiden lapset nukkuvat hyvin, emme pääse sitten muissa asioissa yhtä helpolla. :/
Tuo on kyllä totta, että jokaisesta vauvaperheestä löytyy omat haasteensa. Meillä ruokailut menee pääsääntöisesti ihan mallikkaasti, mitä nyt Oliveria saa olla koko ruokailuhetken ajan viihdyttämässä jotta jaksaisi olla paikoillaan. Mutta silloin harvoin, kun ruokailusta ei meinaa tulla yhtään mitään, on kyllä omat hermot tiukassa. Voin siis vain kuvitella miltä tuntuu, kun ruokailuhetki on aina yhtä taistelua...Jaksamisia sinne ja toivottavasti rupeaa ruoka maittamaan :) ps. meilläkin menee yöt nykyään huomattavasti paremmin!
Poista