Pitkään mulla on kytenyt mielessä että aloittaisinko taas kirjoittamisen. Vanhoihin postauksiin on aina niin mukava palata ja paljon on tullut tarkisteltua eri juttuja Oliverin vauva-ajalta juurikin täältä blogista. Voi kun olisin jaksanut jatkaa kirjoittamista! Niin moni asia unohtuu matkan varrella ja tänne niitä olisi ollut niin helppo kirjoitella ylös. No kokeillaan nyt sitten uudelleen, kun tässä taas kotona ollaan. Pikkasen vaatii taas opettelua tämä bloggerin käyttö ja kirjoitusvirheitä varmasti löytyy..
Muutama vuosi on kulunut viime kerrasta ja paljon on kerinnyt tapahtua. Oliver aloitti päiväkodin ja nautti siellä olosta ja uusista kavereista täysin siemauksin. Minä aloitin koulun ja lopulta lopetin sen kesken. Tulin raskaaksi ja synnytin. Näin niinkuin pähkinänkuoressa mutta nyt hiukan hitaammin :)
Aloitin hiusalan opinnot syksyllä 2013. Innostus ja kiinnostus oli kova, vaikkakin olisin enemmän halunnut kauneuspuolelle hiuspuolen sijaan. Aloitin kuitenkin opinnot suurella tarmolla pitkän kotona olon jälkeen. Oli mukavaa saada taas omaa tekemistä. Ensimmäinen vuosi meni nopeasti mutta samalla tajusin, että ala on todella haastava ja kesän mittaan aloin epäröimään sopivuuttani. Syksy tuli ja koulu alkoi taas ja samalla oma ahdistus omaa taidottomuuttani kohtaan syveni. Toiveet toisesta lapsesta tulivat myös kesän aikana kuvioihin ja Tompan kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että toinen lapsi saisi nyt tulla. Plussasinkin jo heti ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen, vaikka olimme varautuneet siihen että saattaisi kestää, Oliveria kun saimme odotella monta vuotta. Lopetin koulun ja sain töitä. Kerkesin tehdä hommia eskarissa vajaan puolen vuoden ajan ja äitiyslomalle jäin toukokuun loppupuolella.
Siitä päästäänkin tähän tärkeimpään uutiseen, eli häneen <3 Meidän pieni Daniel, tänään 1 kk, 3 viikkoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti