poikien ruokahuoltoa

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella vähän perhe/lapsi-aiheista asiaa. Nimittäin voisin valottaa vähän meidän perheen ruokailuasioita. Tomppahan syö päivän lämpimän ruokansa työpäivän aikana, joten rajaan hänet tästä kokonaan pois. Mun ruokavaliosta voi lukea tuolta Ruokavalio-linkistä.

Me ollaan Tompan kanssa suht rentoja kasvattajia, mitä tulee Oliverin ruokailuihin. Ei olla liian tiukkoja, eikä aina tarvii olla niin justiinsa, mutta löytyy kuitenkin ne tietyt normit ja säännöt, joista ei jousteta. Tässä muutamia kulmakiviä:

• Pöydässä istutaan nätisti. Ruoka ei tule yhtään nopeammin, vaikka kuinka hoputettaisiin ja kiljuttaisiin.
• Ruokaa/maitoa saa halutessaan lisää, opetellaan kauniisti pyytämistä
• Ruokaa ei heitellä. Jos heittelee, joutuu pois pöydästä ja ruokailu on ohi.
• Ruokaa on ainakin maistettava. 
• Aterioiden välissä ei napostella 

Tossa muutamia sääntöjä. Voisin kuvitella noi samat säännöt löytyvän ihan jokaisesta lapsiperheestä :D Kuka nyt mielellään jotain ruokapöydässä pelleilyä ja ruoan heittelemistä katselisikaan.

Voisin kuvitella Oliverin olevan aika keskivertolapsi ruokailujen suhteen. Oliver syö, silloin kun on nälkä ja kun tarjolla on ruokaa, mistä hän tykkää. Hän on myös aika hanakka heittelemään ruokaa silloin kun on kylläinen tai kun ruoka ei vain yksinkertaisesti miellytä. Ruoan heitteleminen on tosin jonkin verran vähentynyt, kun ollaan napakasti heti lopetettu ruokailu, jos sapuska on ruvennut lentelemään. Oliver osaa myös nykyään itse näyttää kylläisyytensä kiittämällä ja rupeamalla kampeemaan itseään ylös syöttötuolista. Tästä taidosta olen todella ylpeä.

Pyrin valmistamaan sellaisia ruokia, joista hän ja Joel tykkäävät, mutta täysin heidän ehdoillaan en mene. Valmistan siis tasaisesti erilaisia ruokia, sekä ainesosiltaan että koostumuksiltaan, syövät he niitä tai eivät. Mun mielestä tärkeintä on se, että tarjolla on monipuolista ja terveellistä ruokaa ja siitä vastuu on minulla.

Mulla nousee niskakarvat pystyyn kaikista niistä pakkosyöttämisistä, pöydässä väkisin istuttamisista yms. Ei se lapsi siihen kuole, jos joku ateria ei maistu ja jää syömättä. Oliverilla jää silloin tällöin joku ateria syömättä juurikin ruoan heittelyn tai muun sähläämisen takia. Koska Oliver kuitenkin kasvaa normaalisti ja on perushyvä syömään, niin en ole koskaan joutunut ottamaan tästä paineita. Tietty asia on ihan toinen, jos Oliver on vaikkapa kipeänä. Silloin me ei mennä ollenkaan minkään sortin ruokarytmin mukaisesti, vaan Oliverille tarjotaan pitkin päivää hänelle maittavia ruoka-aineita. Esimerkiksi silloin vatsataudin aikaan jätkä taisi vedellä lähinnä mandariineja. 

Oliver on aika tarkka ruoan koostumuksissa, esimerkiksi kesti tosi pitkään, ennen kuin hän oppi tykkäämään jauhelihasta ja pastasta ja voisin kuvitella tämän johtuneen kyseisten ruokien suutuntumasta. Oli kyllä kieltämättä kummallista, kun kaikkien lasten lempiruoka, eli spagetti+jauhelihakastike ei vain kertakaikkiaan uponnut jätkään :D no nykyään se onneksi menee alas. Oliver on aika hitaasti lämpenevä, mutta oppii useimmiten tykkäämään niistäkin ruoista, joita on aikaisemmin inhonnut. Hänmyös kyllästyy suht nopeasti. Esimerkiksi iltapuuroa meillä syödään aika vaihtelevalla menestyksellä ja välillä on vain suosiolla laitettava puuro tauolle ja syötävä jotain muuta iltapalaksi. 

Teen itselleni ja pojille ruoat erikseen, koska omaan ruokavaliooni ei kuulu perunat/riisi/pasta ollenkaan. Pojille valmistan ihan perus kotiruokaa, jota valmistan kerralla aina täysi kokoisen (vuoka) satsin. Jääkaappiin lataan kahden päivän annokset ja loput heitän annospusseissa pakkaseen. parin päivän kuluttua valmistan  uuden satsin taas toisenlaista ruokaa, jonka kanssa menettelen taas samalla lailla, eli parin päivän annokset jääkaappiin ja loput pakkaseen. Tätä siihen asti, kunnes pakkasesta löytyy muutamia sortteja eri ruokia. Lapsukaisten suosikkeja ja näin ollen eniten valmistettuja ruokia ovat makaronilaatikko, kinkkukiusaus, lihapullat joko kana-, tai naudan jauhelihasta, sekä pakastevihannekset ja makaroni. 

Poikien ruoka-annoksesta löytyy aina kasviksia, lihaa ja makaroni/riisi/perunaa. Kasviksina käytän lähinnä pakastevihanneksia, koska ne näyttää pojille parhaiten maistuvan. Liha menee parhaiten lähinnä jauhelihamuodossa, joten kovin usein en kokolihatuotteita heille valmista (heittelevät ne lähes aina koirille). Mua harmittaa hirveesti, kun nakkeja ei saisi antaa, kun ne vasta herkkua ovatkin :( ja niiin helppoja!

Tässä esimerkkipäivä Oliverin ruoista:

Aamupala: Maustamatonta jogurttia ja muroja, paahtoleipä voilla ja puolikas banaani
(jos ollaan herätty tosi aikaisin, niin Oliver syö ylimääräisen pienen välipalan)

lounas: keitettyä makaronia ja hernemaissipaprikaa, sekä lihapullia kanajauhelihasta

välipala: jotain hedelmää paloina, karjalanpiirakka/leipä

Päivällinen: pyttipannua ja pakastevihanneksia (porkkana, kukkakaali, herne)

iltapala: Vekkulipuuroa mehukeiton kera

Välipalahetki on ihan mun lemppari, koska siinä mä osaan käyttää eniten mielikuvitusta. Useimmiten leivonkin pojille kaikkea hyvää välipalaksi, kuten porkkanamuffineita tai kaurakeksejä. Sokerin korvaan leivonnaisista aina jollain paremmalla vaihtoehdolla. .

No mites sitten tää herkkupolitiikka. Mä olin alunperin hyvin vahvasti sen kannalla, että pidetään nollatoleranssi ainakin kolmivuotiaaksi saakka kaikenlaisista sokeriherkuista. Sukulaissuhteiden säilytämiseksi se osoittautui kuitenkin lähes mahdottomuudeksi aina kyläilytilanteissa, kun noilla isoäideillä tuntuu olevan niin kova tarve aina täyttää lapsenlastensa sokerikiintiöt. Mä olen siis lähes väkisin joutunut siedättämään itseni vähän löyhäkätisemmäksi tässä asiassa ja kyllähän mä itsekin annan Oliverille esimerkiksi muroja aamupalaksi ja muroja nyt on aika vaikea löytää täysin sokerittomana. Valitettavasti sitä sokeria on vain tungettu lähes kaikkeen, eli sitä on aika vaikea vältellä näin normaalielämässä. Perusruoka-aineissa, kuten vaikkapa juurikin muroissa ja kuivatuissa hedelmissä en katso sen olevan niin kauhean paha asia. Toki, jos mä vaikka pullaa leivon, niin annan myös Oliverille osansa. Itse leivottu on kuitenkin aina itse leivottu. Mitään karkkeja tai muita kaupasta saatavia herkkuja Oliverin ruokavalioon ei kuitenkaan kuulu vielä pitkään aikaan, jos se yhtään minusta riippuu.