maanantai 4. maaliskuuta 2013

näinkin käy joskus

Hellurei ja hellät tunteet! Kello näyttää 12.22 ja mun pitäs huhkia ja riehua käsipainojen kanssa sydämeni kyllyydestä. No, näin ei nyt ole. Vielä 5 minuuttia sitten istuin tuolla makkarissa hyssyttelemässä Oliveria uneen samalla toivoen, että Joel lopettaisi lauleskelun tuolla omassa sängyssään. No, Oliver lopulta tunnin ja 15 minuutin taistelun päätteeksi nukahti ja Joel edelleen lauleskelee tuolla sängyssään. Viimeinenkin toivonkipinä tämän päivän treeneistä katosi, kun Oliverin juuri meinatessa nukahtaa, joku ihana koululaiskakara aloitti kiljumiskonsertin makkarin ikkunan alla...kauhee nälkä vaivaa, mutta eri viitsisi ruveta vielä tässä vaiheessa murkinoimaan, kun tuli vetäistyä treeniä silmällä pitäen smoothie huiviin tuossa jokin aika sitten. Ja eikun hiusten pesuun sitten, kun sekin pitäisi tänään joka tapauksessa suorittaa.

No. näin käy joskus. Olen kyllä saanut kiittää onneani, että normaalisti saan ihan rauhassa treenata poikien päikkäriaikaan ja näin ollen sitä suoritusta ei tarvitse enää illalla toimittaa saati murehtia ajan puutetta. Nyt kun Oliver vihdoin nukahti, niin mulla olisi varmaan ollut jokin puolikas treeni aikaa suorittaa, mutta ihan näin muutaman kerran sen virheen tehtyäni en halua sitä toistaa. Nimittäin jos Oliver sattuisikin vielä tuosta ennenaikaisesti heräilemään (enkä yhtään ihmettelisi, koska sen verran räkäinen herra nyt kyseessä, jotain flunssan poikasta näköjään ), niin olisin aloittanut treenin ihan turhaan. Mikään ei vituta niin paljon kuin kesken jäänyt treeni - ei edes yksi ylimääräinen lepopäivä. Itseasiassa kaikista huvittavinta tässä on, että koko aamun ryvin itsesäälissä ja motivaatiopuutteessa, kun minkään muotoinen jumppailu ei olisi kiinnostanut ei sitten pätkääkään. No treeniajan tullessa ja varsinkin sitten kun tajusin treenin jäävän pakosti tänään väliin olisi sitä motivaatiota taas kummasti löytynyt :D niinhän se on, että ihminen tahtoo aina sitä, mitä ei voi sillä hetkellä saada.

No. Se siitä urputuksesta :D musta on tullut kyllä mestari urputtaja, kun kyseessä on joku niinkin "tärkeä" ja ylitsepääsemätön asia kuin yksi väliin jäänyt treenikerta :D Tomppa jos luet tätä, niin kannattaa vakavasti harkita jotain ylitöihin jäämistä :D no leikki sikseen, sen jos tekisit jä mä en sen takia pääsis tänään ruokakauppaan niin siitä vasta helvetti repeisikin. 

Mutta onneksi on vasta maanantai ja viikko vielä edessä, eikä sitä koskaan tiedä vaikka tästä tulisi vielä huikeakin viikko kuntoilemisen suhteen :) Ja tänäänkin vielä se lempparijuttu edessä päin eli ruokavarastojen täydennysreissu :D 

Parempaa treenionnea teille muille!

3 kommenttia:

  1. Oot kyl mun mielestä jokatapauksessa kova mamma ku jaksat noinki paljon treenaa vaikka arkisin 2 lasta hoidettavana :) eipä ne ylimääräset välipäivät pahaa tee jos niitä on sillo tällöin, pitää vaan nauttii:)
    Mun kuntoilu alko paremmin ku hyvin tällä viikolla, nousin aamulla 5.30 ylös ja olin 6.10 jonottamassa mummojen kanssa uimahallin eessä ku se aukes 6.15 :D Kävin uimassa kilsan ja sit siitä suoraan kasiks kouluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti :) ja vähänkö sä oot ollu reipas! Oliko sun lisäks muita kuin mummoja uimassa ? :D tai ylipäänsä kuin paljon siellä on porukkaa noin aikasin?

      Poista
  2. siel oli yllättävän paljon porukkaa siihe aikaa, ehdin ehkä 10 min uida rauhssa omalla radalla, ja seitsemält ku lopetin uimisen nii siihe radalle oli tullu jo 3 mun lisäks ja porukkaa tuli koko ajan vaan lisää :O oli kyl tosi rentouttavaa olla aikasin aamul uimas varsinki ku ulkona oli viel pimeetä ja -20 pakkasta, nii oli semmonen omanlainen tunnelma :)

    VastaaPoista