perjantai 28. lokakuuta 2011

sitä vauva-arkea

Nyt sellainen juttu ensiksikin että en tullut tänne ruikuttamaan, vaan nää oikeesti on nyt mun tän hetkiset kuulumiset :D

Eli meidän arki on hiukan nyt muuttunut siitä mitä se tuossa aiemmin oli ja sehän oli tottakai odotettavissakin että vaikeammaksi tää arki jossain vaiheessa muuttuu. Oliver kitisee ja itkee suht paljon päivän aikana (tietysti kaikki on suhteellista, joku muu voisi sanoa että tämäkin on vielä vähäistä..), eikä suostu enää nukkumaan muualla kuin sylissä vatsan päällä, tai vaunuissa kävelylenkin ajan, mutta herää melkein samon tein kun päästään takaisin sisään, tai kun hänet siirtää vatsan päältä jonnekin muualle.

Aamupalan ja ruoan syön niin, että poitsu on sylissä ja hetken kerrallaan sitterissä (siinäkin hän viihtyi aikaisemmin paljon kauemmin kuin nykyään). Kantaa ei saa muuta kuin pystyasennossa, jostain syystä se perus syliasento ei enää kelpaa kuin vain hetkittäin. Toki pojalla on päivittäin myös hyviä hetkiä jolloin hän tutkii ihmeissään maailmaa ja on alkanut pikkuhiljaa seurailla lelujakin. Hymyä ei ole vielä poitsulta kuitenkaan herunut ja välillä tuntuu ettei hän kestä mun naamaa yhtään :D

Muutama edellinen yö on ollut hiukan rankempi ja toivon, että ne olivat vain poikkeusöitä, nimittäin viime yönäkin poika nukkui vain yhden pidemmän pätkän (2 tuntia), vaipanvaihdon jälkeen torkkui mun sylissä 2 tuntia, jonka jälkeen vielä heräili vajaan tunnin välein ja vaikea saada nukkumaan takaisin. Aikaisemmin herra heräsi parin tunnin välein syömään ja nukahti tissille niin, että oli helppo siirtää omaan sänkyynsä jatkamaan unia. Nyt poika ei oikein malta kunnolla tissiä imeä yöllä, minkä vuoksi ei sitten nukahdakaan yhtä helposti ja nukahdettuaan herää pian uudestaan nälkään.

Omaa aikaa mulla on päivässä ehkä n. 2 tuntia, mikä kuitenkin on ihan hyvin.

Kuulostaa pahalta ja ikävältä sanoa näin, mutta mua oikeesti auttaa ja helpottaa se tieto, että joillakin on paaljon vaikeampaa :D ja kaikesta huolimatta mulla on maailman ihanin poika ja olen ikionnellinen kun olen juuri hänet saanut synnyttää maailmaan .:)

3 kommenttia:

  1. Odotas vaan kun ne lelut alkaa kiinnostaa! mäkin saan nykyään syödä aamupalan aika rauhassa kun Joel makoilee leikkimatolla. :) ja se 2 tuntia on kyllä oikeesti paljon omaa aikaa!

    VastaaPoista
  2. joo mul tuliki heti sinä ja Joel mieleen kun Joelilla vielä vahvempi ollu toi tarve olla sylissä :) onneks teillä on vähä tilanne helpottanu

    VastaaPoista
  3. kuhan vaan tosta yöhereilläolosta ei tulis tapaa...

    VastaaPoista