Maito on riittänyt hyvin, poika nukkuu hyvin ja kaikki on muutenkin hyvin sillä saralla, ainoa juttu mikä tällä hetkellä vaivaa mieltä on tää oma paino-asia (mihinkäs ihminen omista pahoista tavoistaan pääsee) nimittäin stressaan koko ajan oman syömiseni ja painon kanssa vaikka kummassakaan ei ole mitään vikaa...oikeasti, mutta kun omasta mielestä ruokavalio voisi olla PIKKASEN terveellisempi ja paino PIKKASEN alhaisempi... homma vaan nyt on niin että niin kauan kun imetän niin en voi ruveta tietoisesti laihduttamaan vaikka kyse olisikin vain muutamasta kilosta.PISTE. Nyt pitäisi vaan alkaa olemaan itsekin sujut tämän päätöksen kanssa. Pitäisi vain nauttia tästä ajasta, sitä kerkii myöhemminkin aiheuttamaan tällä asialla itselleen päänvaivaa.
Toinen asia mikä vaivaa, on tää meidän älytön tavaramäärä. Kesällä olisi hyvin ollut aikaa varata kirpparipöytä ja myydä kaikki turha krääsä nurkista pyörimästä mutta enhän mä mitään aikaseksi saanut...kova halu olisi jo päästä sisustamaan pojan oma huone (vaikka ei sillä asialla todellakaan mikään kiire vielä ole :D ) mutta mihin mä sen tavaramäärän sieltä tungen ? Häkkivarastokin on niin tupaten täys että hädin tuskin ovi menee kiinni...
Onks sulla syömishäiriö? Ei oo tervettä ajatella omista syömisistään stressaamiseen asti, etenkään, jos on yhtä laiha kuin sinä :/
VastaaPoistaVoi ei kuinka söpö teidän poika on! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kyllä mulla varmaan jonkin asteinen lievä syömishäiriö on. Tai toisin sanoen vois ajatella että olen vaan turhan kriittinen ja täydellisyyden tavoittelija oman ulkonäköni suhteen. Mutta kyllä mä vielä joskus pääsen itseni herraksi ton syömisen kanssa :)
VastaaPoistaKastehelmi: Onhan se :)
Toivon niin, itselläni on ollut kausia, jolloin olen ollut tositosi pahasti tarkka syömisistäni.
VastaaPoistaKun tulin raskaaksi, niin en enää ajatellut painon nousua (ekaa kertaa elämässäni), ajattelinkin, että ihanaa kun olen muuttunut..
Mutta sitten muutama kuukausi sitten (poikani nyt yli vuoden) aloin taas liikkumaan kauheasti, en syömisiä ole vahdannut, mutta koko ajan olisi pitänyt taas tehdä lihasliikkeitä ja muuta.
Nyt yritän taas rauhoittua - minua auttaa kun katselen kuvia, joissa olen pyöreämmässä kunnossa kuin nyt ja olen oikeasti.. ehkä paremmankin näköinen vielä 5-7 kg painavampana.
Itse olen terveissä mitoissa: 170 cm pitkä ja paino 65,5 :D Aina kun paino on tippunut alle 60 kg, niin mulle on meinannut puhjeta masennus (ulkoisesti "täydellinen" - henkisesti tyhjä), niinpä siis olen kuunnellut itseäni, taistelen sitä himoa vastaan, että painaisin jonkun 57 kg (SEKIN ON MINULLE LIIAN VÄHÄN!!, menen henkisesti niin huonoon kuntoon..)..
Uusi parisuhde on auttanut paljon, ei kerkeä ajatella mitään hömpötyksiä. Ja poikani takia en ole vielä kertaakaan "retkahtanut" kunnolla laihduttamiseen tai kunnonkunnon rääkkiin. Jos poikaa ei olisi, olisin taas kunnon kuntokoukussa.
Toivon sulle kaikkea hyvää, ja toivon että viihdyt omassa kehossasi ja unohdat painon tarkkailun, koska.. ei sitä muuten osaa höllätä otetta laihduttamisesta tai muusta sellaisesta.
En tarkoita, että pitäisi rupsahtaa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, miten rankkaa on koko ajan olla rakentamassa ja ylläpitämässä omaa kehoaan liian hyvässä kunnossa.
Nyt kun sulla on lapsikin, niin siihenkin menee energiaa..
Kiitos tästä! <3 puhut täyttä totta ja toivon että joskus tää painon vahtaaminen ja itserääkki loppuisi kokonaan, ihan tuon pienen ihmisenkin takia :)
VastaaPoistaHyvähyvä :))<3
VastaaPoista