Onnellisesti kotona

Noniin. Pääsiäisreissusta selvitty ehjin nahoin takaisin kotiin. Kyllä toi vauvan kanssa reissaaminen on jotenkin samalla kertaa antoisaa ja samalla myös aika kuluttavaa. Olihan se ihanaa, kun Oliver sai olla huomion keskipisteenä ja oli itsestäkin mukavaa päästä moikkaamaan sukulaisia, mutta on se vaan niin ihanaa päästä kotiin takaisin omiin ympyröihinsä ja mikä parasta, nukkumaan omaan sänkyyn! Oliverkin pääsi juuri äsken omiin lakanoihinsa koisimaan. Toivottavasti nukkuu pitkät yöunet.

Mutta tosiaan. Suunnitelmana oli siis lähteä koko poppoon voimin (meidän perhe + äiti, isäpuoli, sisarukset ja Joel). Tarkoituksena oli mennä mun kummitädin perheen luokse serkkupojan kymppisynttärikahveille. Muun porukan suunnatessa illansuussa takaisin kotia päin, meillä oli tarkoitus mennä isovanhempien luokse yöksi ja seuraavana päivänä, eli tänään käydä vielä moikkaamassa toisia isovanhempia ennen kotiin paluuta.

Matkaan valmistauduttiin viemällä koirat jo torstai-illasta Epooseen, johon oli buukattu niille hoitaja matkan ajaksi ja hakemalla mun pikkuveli meille yöksi. Perjantai-aamulla saatiin Oliverilta herätys klo 7, mikä olikin juuri passeli aika, koska oltiin sovittu lähtevämme yhdeksän maissa ajamaan. Kello taisi olla viittä vaille siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään eli aamutohinasta huolimatta pysyttiin hyvin aikataulussa.

Mulla ei ollut automatkan suhteen mitään olettamuksia että miten se tulee Oliverin kannalta menemään, mutta tuli silti pienenä yllätyksenä että jätkä nukkui koko siitä päälle kaksituntisesta vain puoli tuntia. Tosiaan tossa aikaisemmassa postauksessa virheellisesti sanoin matkan kestävän puolitoista tuntia (mikä onkin ihan oikein jos sattuis olemaan kesä :D ) mutta todellisuudessa matkan kesto on vähän päälle 2 tuntia. Oliver siis nukkui ekat puoli tuntia ja heräämisen jälkeen jaksoi vielä n. tunnin ajan touhuta ja leikkiä ihan tyytyväisenä. Se viimeinen puoli tuntinen olikin sitten  aika painostavaa meille kaikille. Oliveria rupesi nimittäin se kököttäminen tympimään ihan kunnolla, eikä mikään viihdyttäminen tai lohduttaminen enää auttanut. Lopulta poitsu rupesi jo ihan hysteeriseksikin, kun kesti jonkin aikaa ennen kuin päästiin pysähtymään. Pysäkit olivat siis melko harvassa siinä kohti matkaa. Oliver rauhoittui vasta kun pääsi syliin ja näitä rauhoittumishetkiä jouduttiinkin pitämään muutama kappale siinä loppumatkasta.

Toistaiseksi tyytyväinen pikkumatkustaja

matkajuominkeja

Harmi kun ei tullut otettua kuvaa meidän matkatavararöykkiöstä :D Tää kun oli Oliverin ensimmäinen yökyläreissu muualle kuin tonne tuttuun mummulaan, niin ei oikein tiennyt mitä kaikkea tarvitaan mukaan. Sen takia meillä olikin sitten mukana vaunut, sitteri ja vaikka mitä. Vauvanpeittojakin tuli mukaan kaksi :D vaikka hyvähän se tietty on varustautua kunnolla, mutta ei me esimerkiksi vaunuilla tehty tuolla yhtään mitään.

 mun miehet. Toinen sukka jo hävitetty jonnekin

Sukka loistaa edelleen poissaolollaan

Toi Joelin asento :D

tais olla rankka matka, tai sitten iski ruokaähky :D

Kun oltiin tarpeeksi nautiskeltu ihanista ruoista ja herkuista, niin toinen autollinen lähti kotia kohti ja me suunnattiin sinne mummun luokse. 

Hirveen kiinnostava kattotuuletin mitä piti ihan yhteisvoimin ihastella.

Sitten olikin jo raskaan päivän päätteeksi aika käydä hammaspesujen kautta nukkumaan.

Seuraavana päivänä (eli siis tänään) ajeltiin aamupäivästä sinne Hämeenlinnaan, minne tuolta on matkaa arviolta sellainen 54 km. Huudoksihan sekin matka meinasi mennä. Mulla oli kaikki mahdolliset viihdytysvälineet siinä käsissä. Välillä koitin laulaa, välillä leikittää, välillä lohduttaa, mutta vasta kun laitettiin munamies soimaan niin poika hiljeni :D

Vihainen mies fiilistelee pomppufiilistä

Toisessa mummulassa ei kerittykään viipymään kauaa kun Oliveria alkoi jo väsymys painaa. Kerittiin siinä kuitenkin moikkaamaan muutamat serkut ja miehet hörppäs nopeasti kahvia. Jännättiin vähän tulevaa kotimatkaa, kun osa matkasta olisi tällä kertaa motaria, missä ei tietenkään pystyisi pysähtymään jos Oliver saisi hepulin. Koitettiin siis pitää poika tyytyväisesti hereillä vielä tämän vierailun ajan, jotta hän mahdollisesti nukkuisi sitten sen motaripätkän verran edes. No mitä kävikään. Poitsu nukkui koko sen puolitoista tuntisen kotimatkan ajan ihan loppuun saakka! Tais olla aika rankka pääsiäinen pikkumiehellä. Loppupäivä ollaankin vietetty kotosalla rauhallisesti leikkien ja seurustellen. Velikin jäi vielä yöksi ja pojat meinas leffan vielä illalla katsoa. Mä varmaan painun kohta nukkumaan kun Oliver vähän valvotti viime yönä. Täytyy kyllä sanoa että onneks Tompalla on vielä noi muutama vapaapäivä, niin kerkiää ihan olla vaan kotona rauhassa