Mun äiti tuli meille kuskiks ja suunnattiin sinne lääkärikeskukseen. Oliver katteli ihastuksissaan ympärilleen. Tais tehdä pojulle hyvää pieni maisemanvaihdos :). Oltiin aika täsmällisiä kun päästiin perille ihan tasan klo 10, jolloin meillä oli aikakin varattuna. Tolleen kun onnistuis aina :D pienen vauvan kanssa kun ei voi kauheasti ylimääräisiä odotella.
Lääkäritäti oli tosi mukava ja asiansa osaava. Kyllä se vaan on niin paljon tuottoisampaa käyttää noita yksityisiä terveyspalveluja, kun siellä sen rahan eteen saakin sitä palvelua. Lääkäri tutki pojun läpikotaisin, paineli mahaa, kuunteli keuhkot, katseli korviin ja suuhun, sekä tietysti tarkasti ihottuma-alueen. Ihottuma itsessään ei siis ole todellakaan niin paha, kuin mitä oli silloin Oliverin ollessa 4 kk, mutta selkeesti kiusaa häntä nyt enemmän kuin silloin. Oliver raapii lähes koko ajan koko mahan ja rinnan aluetta.
Käytiin lääkärin kanssa läpi pojan ruokavalio, mun ruokavalio, mahdolliset suvussa esiintyvät allergiat, Oliverillä käytössä olleet rasvat jne. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että jatketaan uudella rasvakuurilla, mutta vaihdetaan käytössä olleet rasvat parempiin. 2 kertaa päivässä sekä lääkerasvaa että perusvoidetta 1-2 viikon ajan. Jos kuuri ei tepsi, niin soitto uudestaan samalle lääkärille joka sitten hoitaa Oliverin allergiatesteihin, johon lähetekin kirjoitettiin jo varmuuden vuoksi valmiiksi. Mahdollisessa allergiatestissä testataan, onko herkkyyttä kananmunalle, lehmänmaidolle, viljalle, soijalle tai koiralle. Saatiin myös ohjeeksi jatkaa niillä ruoka-aineilla, joita poitsu on tähänkin mennessä saanut.
Jotenkin rivien välistä kyllä kuuli, ettei lääkäri uskonut olevan kyseessä mikään allergia, vaan enemminkin juurikin atooppinen ihottuma, mikä ei vain ole hoidosta huolimatta päässyt paranemaan. Liekö sitten syynä väärät rasvat, liian vähäiset ilmakylvyt vai kaikkien "puutteiden" combo. Senhän näkee nyt sitten, kun laitetaan pojun iho taas vähän enemmän suurennuslasin alle.
Lääkärissäkäynnin jälkeen äidillä oli asioita hoidettavanaan työpaikallaan päiväkodissa ja mepä päätettiin Ollen kanssa hetken mielijohteesta lähteä mukaan. Lapsilla meni ihan pasmat sekasin kun tollainen pieni vauva yhtäkkiä tupsahti sinne :D siellä kun ei ihan niin pieniä vauveleita hoidossa ole. Oliver ei ihmeemmin hätkähtänyt päiväkodin huisketta, vaan ihan rauhallisesti sylistä katseli sitä menoa samalla vetäen velliä nassuun.
Mutta kyllä vaan huomasi taas, että ei ollut ihan tavallinen päivä meillä. Oliver on käynyt niin ylikierroksilla, ettei olisi kerinnyt nukkumaan ollenkaan. Jouduttiin siis tälläkertaa vääntämään hiukan enempi että saatiin poju unten maille. Äskenkin se vielä rupesi itkeskelemään, vaikka normaalisti nukahtaa yöunille helposti.
Mun ja Tompan ilta jatkuu vielä hetken käyden läpi Oliverin huoneen sisustamisprojektia ja koitanpa tossa saada ton miekkosen ylipuhuttua vielä hierasemaan mun hartiat läpi :P saapi nähdä onnistuuko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti