rintaraivareita täälläkin

Otsikko kertoo kaiken....

Tähän saakka Oliver on saanut syötyä myös väsymyksestä huolimatta, mutta maanantai-iltana oli sitten ensimmäinen kerta kun ei onnistunut millään. Poika suutahti hirmusesti joka kerta kun tissi meni suuhun, eikä vaan kerta kaikkiaan suostunut imemään vaikka selkeästi oli nälkäinen. Reilun kahden tunnin ajan siinä tapeltiin, jonka jälkeen oli vaan todettava tappio ja ruvettava pumppaamaan pulloon. Pumppasin siinä sitten kauhealla vimmalla kaiken minkä irti sain, mikä sitten oli niin vähän että jatkettiin vielä korvikkeella. Vähän otti kyllä päähän, kun oma maito ei riittänyt, kun en olisi tuota korviketta halunnut vielä ottaa hommaan mukaan. Muuten poika on ollut ihan pirteä oma itsensä ja lämpöäkin ollaan seurailtu varmuuden vuoksi vähän tarkemmin.

Oliver onneksi jaksoi yöllä imeä, ettei tarvinnut ruveta uudestaan pullohommiin, mutta jouduttiin siinä pikkasen aikaa taistelemaan ja poika myös itki jonkin aikaa hysteerisesti, mitä hän ei öisin normaalisti tee...liekö sitten korvike aiheuttanut hiukan mahakipua?

Eilen päivälläkin Oliver imi ihan normaalisti, mutta sama hysteerinen itku alkoi taas illalla ja tällä kertaa vähän aikaisemmin jo kun aikaisempana iltana. Tällä kertaa sain poitsun imemään edes vähän, mutta se oli sen verran pieni määrä että pumppasin taas suosiolla pulloon. No tänään Oliver on jo kerran päivänkin aikana saanut samanlaisen raivarin, mutta jaksoi onneksi kutenkin lopulta imeä. Uskon kuitenkin että tänä iltanakin joudutaan turvautumaan pulloon. Kerta päivässä pulloruokintaa saa kuitenkin riittää, ettei koko imetyshomma mene ihan puihin, maitoa kun multa kuitenkin toistaiseksi vielä tulee.

Iskä pääsi sitten ensimmäistä kertaa syöttöpuuhaan mukaan, ja näytti kyllä siitä itseasiassa tykkäävän. Poikakin oli kyllä niin hellyyttävä näky. Itselle vain tuli heti pelko että tässäkö tää imettäminen sitten oli...omat fiilikset hiukan yllätti, kun silloin vasta tajusin kuinka tärkeä juttu toi imettäminen on mulle itselle, ei pelkästään lapsen hyvinvoinnin takia, vaan ihan sen äitilapsi-siteenkin takia, minkä imettäminen muodostaa mun ja Oliverin välille.

Mutta sitten iloisempiin asioihin, jos en täällä vielä ole muistanut hehkuttaa niin poitsu on alkanut suomaan meille hymyjä ja alkanut seurailemaan leluja :) voi meidän isoa pientä poikaa <3