suttusta asukuvaa
Ja sitten siihen olennaiseen!
Iso kasa kesävaatteita, muutama kesähattu, kirjoja....
muutama pehmolelu, vara-aurinkolasit, pari lelua (ostin myös sen sellaisen pallon mihin voi työntää niitä palikoita sisään, mikä ihme sen nimi on :D unohtui muutes kuvasta) ja PÖYTÄ :D Rahaa meni yhteensä jotai 50 €
Oisin voinut tuhlata omaisuuden ihan vain niihin ihaniin kirjoihin mitä siellä oli, mutta maltoin onneksi mieleni
Onnellinen uuden liian pienen kesähatun omistaja :D
Nyt ajattelinkin vähän tilaanteeseen sopivasti avautua siitä, mitä mieltä olen vauvanvaatteiden ostamisesta. No mähän olen täysin sitä mieltä, että niitä ei tosiaan ole mitään järkeä ostaa uutena! Mulle on ihan sama jos joku muu äiti tuhlaa omaisuutensa joihinkin hienoihin uusiin 60 senttisiin merkkibodeihin, mutta mä keksin niille rahoille parempaakin käyttöä. Niin kauan, kun pojun kasvuvauhti on noin huima, että samoja vaatteita ei kauaa voi päällä pitää, niin ostan kaiken käytettynä ja voin kyllä vannoa, ettei monestakaan mun käytettynä ostamastani vauvanvaatteesta edes huomaa, että ne on saattanut olla monen muunkin päällä. Ostaisin kaikki omatkin vaatteeni aina käytettyinä, jos vain sattuisin löytämään juuri sellaisia vaatteita kuin sillä hetkellä kaipaan. Siinäkin on vain se ongelma, että esim huutiksesta ostettaessa on TOSI vaikea löytää oikeaa kokoa. Tässä lähiviikkoinakin on tullut huudettua vaikka kuinka monet farkkushortsit, joista sitten loppujen lopuksi kahdet säästyi roskikselta.
Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, että koko ikänsä Oliver kulkisi käytetyissä vaatteissa :D puhunkin nyt näistä ensimmäisen ikävuoden vaatteista. Totuus kun on se, ettei sitä samaa vaatekappaletta kovin montaa viikkoa pysty millään pitämään käytössä. Toki onhan Oliverilla myös uusia lahjaksi saatuja vaatteita, mutta suurin osa vaatevarastosta koostuu käytettynä ostetuista vaatteista.
Nyt vähän kuvia lähipäiviltä
Meidän viikko jatkuu Oliverin huonetta suunnitellessa, sekä huonoja yöunia ihmetellessä. Viime yönä Oliver heräsi jumppailemaan vähän ennen yhtä. Kyllä siinä väännettiin ainakin puoli tuntia ellei kauemminkin ennen kuin jätkä simahti, mutta nukkui onneksi lopulta sinne kuuteen saakka heräämättä uudestaan, mikä oli siis huikea saavutus taas pitkään aikaan. En ole pitkään aikaan jaksanut enää kirjata heräämisiä ylös, kun tuntuu että on saanut jatkuvalla syötöllä pomppia kääntämään poitsua takaisin nukkumisasentoon. Peukut pystyyn että joskus meidänkin perheessä saataisiin yöllä nukkumisrauha :).
Lohdutan että myös Leo jumppailee öisin ja yleensä kukkuu hereillä tunnin ennenkuin saan sen nukkumaan. Ei siinä mitään, mutta kun yöllä tietää et toinen ei nuku kuutta pidempää vaikka olisi kuinka kauan hereillä ja siinähän ollaa aamulla silmät ristissä :D
VastaaPoistatäytyy lohduttautua sillä että teini-iässä saadaan sitten tehä kaikkemme että saadaan ne sieltä sändynpohjalta ylös :D
Poista